Hullut Hattuset

Hullut Hattuset Facebookissa

Hullujen Hattusten päiväkirjamerkintöjä

Vuosi: 2011 2009 2008 2007 2006 2005 2004 

23.12.2007 HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Terve kaikille! Hullujen Hattusten uusi levy on ehtinyt olemaan kaupoissa melko tarkalleen kuukauden ajan. Tähän mennessä saatu palaute on ollut varsin positiivispainotteista, mikä on tietenkin mukavaa.

Tarkoitus oli muistella noita levynjulkistamiskeikkoja pidemminkin, mutta nyt on ollut niin paljon puuhailtavaa ennen joulua, että tuo hyvä aie saa jäädä toteutumatta.

Lyhyesti voisi todeta, että kaikki levynjulkistamiskeikat menivät hyvin, ja meininki oli kohdallaan. Levynjulkistamispäivänä soitettiin niin päiväkoti-, koulu- kuin baariympäristössäkin, ja hyvin upposi homma erilaisissa ympäristöissä. Helsingin reissu oli myös mainio, Soinisen koululla oli valtaisan hyvät bileet. Ja Helsingin keikoillehan matkaan saatiin mukaan Karjalan Heilin meille myöntämä kiertopalkinto, sillä Hattuset valittiin viikon Terrieriksi.

Uusien biisien soittaminen ensimmäistä kertaa yleisön edessä on tuntunut todella hyvältä. Akustinen meininki tuntuisi toimivan myös keikoilla erittäin hyvin, ja monet vanhoista biiseistä muokatut uudet sovitukset kuulostavat itse asiassa omaan korvaan paremmalta kuin aiemmat keikkaversiot. Esimerkiksi Merirosvoina maailman ja Byy-Diin, käärmeenlumooja toimivat banjolla soitettuna upeasti.


Levynjulkistamiskeikalla Kerubin kuppilassa.


Viikon terrieri keikka-auton kyydissä.

Kaiken kaikkiaan, tästä on hyvä jatkaa kohti ensi vuotta. Ensi vuodelle on sovittukin jo jonkin verran keikkoja, päivitellään niitä tuonne keikkakalenteriin sitten ensi vuoden puolella. Tuntuu erittäin mainiolta päästä soittamaan näitä uusia kappaleita uusiin paikkoihin. Hienoja hetkiä on varmasti luvassa.

Pidemmittä puheitta, kiitos kaikille kuluneesta vuodesta. Kiitokset omasta puolestani Miihkalille, Leolle ja Mikalle. Yhtyeen puolesta kiitos kaikille levynteossa mukana olleille, kaikille levyn ostaneille ja ylipäätään kaikille kivoille ihmisille. Hullut Hattuset toivottavat kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta 2008! Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne.

-Ville

ELOKUUN 2007 STUDIOPÄIVÄKIRJA (päivitetty 6.9.2007)

Hullujen Hattusten uuden levyn äänitykset alkoivat sunnuntaina 5.8.2007 Liperin Kuoringalla. Täältä löydät tunnelmia ja kuvia levynteon tiimellyksestä. Studiopäiväkirjaa pyritään päivittämään mahdollisimman usein, riippuen siitä miten äänityksiltä ehditään. Eläköön!

Sunnuntai 5.8.

Ville (klo 14:56): Yeah! Kuoringalla ollaan taas, ja mahtava meininki on meneillään. Aurinko paistaa ja Hattusten toisen levyn sessiot ovat aluillaan. Viimeksihän täällä oltiin porukalla kaksi vuotta sitten kesällä, jolloin täällä Mikan vanhempien mökillä äänitettiin suurin osa Hattulammen juhlapäivä -levystä. Nyt olisi tarkoitus saada aikaiseksi toinen pitkäsoittomme. Tulevan levyn teknisenä henkilökuntana toimivat Marttilan Heikki ja Kupiaisen Pekka, eli samaiset kaverit, jotka äänittivät myös Hattulammen juhlapäivän.


Tämän mökin sisällä valmistuu Hullujen Hattusten uusi levy.

Tänään lähdettiin liikkeelle Joensuusta siinä yhden kieppeillä, kun sitä ennen olimme haalineet autojen kyytiin äänitys- ja soittolaitteita ympäri kaupunkia. Keskustasta suunnistimme porukassa Pilkon automarkettiin ostoksille, ja hankimme ruokatarpeita tulevalle viikolle. Saimme ostoskärryn kiitettävän täyteen, ja kuitti olikin sitten melkein metrin mittainen. Loppusumma ostoksille oli vähän yli sata euroa. Siitä päätellen tulee siis hyvä levy:)

Leo kasasi vähän aika sitten rumpusettinsä, ja kokkailee nyt meille ateriaa. Leo teki myös äsken 51koodien Olli-Matille ostotarjouksen tältä lainaamastaan virvelirummusta. Joka on muuten erittäin hyvänkuuloinen ja ennen kaikkea älyttömän siistinnäköinen. Heikki ja Pekka pystyttävät äänityslaitteistoa, ja minä puolestani makoilen sängyllä ja laitan tätä päiväkirjaa aluille. Mika saapui juuri, Miihkalia odotellaan saapuvaksi joskus myöhemmin illalla - mies oli eilen ollut Keravalla keikalla.

Vietimme lähes koko tämän viikon Niinivaaran lukion bändiluokassa viimeistelemässä biisien sovituksia. Itselläni on ihan hyvä olo alkavista äänityksistä treenien perusteella. Hyviä ja monipuolisia biisejä on mielestäni tulossa. Uusia biisejä yhdistää akustinen lähestymistapa, joka tuntuu kyllä oikein mainiolta ratkaisulta. Sanoituksissa ja sovituksissa on myöskin luovuttu aiempien levyjen maailmanympärimatkustusteemasta (olipa pitkä sana). Tietyllä tavalla levystä on kyllä tulossa silti teemallinen, sanoituksista on löydettävissä tietynlainen punainen lanka. Mutta ehkäpä en paljasta liikaa vielä. Nyt voisi ehkä nousta sängyltä ja katsoa josko voisi olla jossain avuksi.

Ville (klo 21:23): Yllättävä juttu sinänsä, mutta tekniset asiat ovat jarruttaneet päivämme kulkua. Jostain syystä Heikin ja Pekan äänikortti ei ole suostunut toimimaan yhteistyössä tietokoneen kanssa. Päivä on siis mennyt soittajaosastolla aikalailla joutomiehenä sillä välin kun Heikki ja Pekka ovat yrittäneet korjata asioita. Mikan ja Leon kanssa olemme muun muassa pelanneet muutaman erän petanqueta. Voitin muuten Leon ensimmäistä kertaa petanquessa, jes! Miihkali ei ole tullut vielä mestoille, koskapa täällä ei nyt juuri mitään tekemistä ole. Nyt aletaan tekemään rumpusoundcheckiä, ja huomenna päästään toivottavasti jo äänittämään rumpu- ja bassopohjia, kunhan saadaan uusi äänikortti käyttöön.

Maanantai 6.8.

Ville (klo 20:31): Ou jee. Ilta-aurinko paistaa kauniisti, ja rumpupohjien äänitys on edennyt siihen malliin, että Leo on soittanut rummut neljään biisiin. Mika on soitellut samalla bassojaan, mutta ainakin osa suorituksista pitää ottaa vielä uusiksi tarkemmalla otolla. Ensimmäiset jutut saatiin tänään nauhalle ehkä joskus kahden-kolmen tienoilla, sitä ennen säädettiin vielä rumpu- ja bassosoundeja. Suurin osa porukasta on käynyt tänään uimassa, niin myös minä. Vesi on täällä lämmintä kuin linnunmaito.

Ville (klo 23:17): Päivä on pulkassa. Pitkäksihän tämä venähti, ja nyt silmät pysyvät juuri ja juuri auki. Leo on saanut purkkiin hyvän läjän rumpupohjia, huomiselle jää vielä yksi settibiisi.

Tiistai 7.8.

Leo (klo 14:57): Lippe Leino tässä terve. Kello lyö kohta kolme, ja omat settiosuuteni on purkissa. Päätin suoriutua myös yhdestä sutibiisistä omin voimin. Alunperin hyvän ystäväni Juhan piti tulla vierailemaan jazz-tunnelmiin, mutta hän ei päässytkään. Mutta kaikki 10 komppia on leivottu narulle, ja nyt on aika käydä koira hoidosta. Suuri kiitos Mikolle, joka Carlosta on hoivannut. Ja iso käsi myös kaikille korville jotka on rummun paukutusta kaksi päivää kuunnelleet. Kauhtana be my guide, mikä rytmin orja olenkaan. Hyvä fiilis lähtee aamu-uinnista, siinä vinkki loppukesälle. Tämän päivän soundtrack ja fiiliksen tuoja oli Rocky. Sankaroikaa ystävät.

Ville (klo 23:38): Kyllä, tämän päivän aamu-uinti antoi kyllä hyvän virran päivälle. Vietimme Leon kanssa viime yön täällä mökillä, ja ai että kun uni maistui. Leo naulasi tosiaan tänään kaikki rumpusettiosuutensa, ja nyt Mika touhuaa basso-osuuksien parissa. Päivän kulkua hidastivat taas tekniset ongelmat: basso-osuuksia äänittäessä bassoraidassa ilmeni kummallisia pöräyksiä, joiden epäiltiin ensin johtuvan basson plugijakista ja sitten mökin sähköistä, mutta lopulta homma ratkesi vaihtamalla tietokonetta. Nyt Mika tempoo Oma tie -työnimellä kulkevan biisin bassoja. Aika kinkkinen biisi tempovaihdoksineen ja muine kommervenkkeineen, mutta hyvä tästä tulee. Vähän ollaan alustavista aikatauluista jäljellä, sillä alun perin suunnitelma oli että kaikki rumpu- ja bassopohjat olisi saatu tänään purkkiin. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä.

Tänään olemme myös viihdyttäneet itseämme Heikin tietokoneen kameralla. Ihan niin kuin passikuvassa, mutta parempaa: asetutaan tietokoneen ruudun eteen ja kuvia voi efektoida jo kuvanottamisvaiheessa. Kaikki levyntekokuusikon jäsenet pääsivät passikuvaan, tsekatkaa alla olevat:


Leo


Ville


Mika


Miihkali


Heikki


Pekka

Minä tein luppoajallani myös kaikille kuudelle soololevyn kannet, joista tässä yhteydessä esiteltäköön Mikan levynkansi:

Tällä hetkellä tunnelma on varsin hektinen. Mika nauhoittaa Pekan kanssa tämän päivän viimeisiä bassojuttuja, ja me olemme Heikin ja Miihkalin kanssa syventyneitä Miihkalin ala-asteella tekemään Muhveli Go! -tietokonepeliin. Aivan loistava peli, ja mahtavat ääniefektit! Sain itse pelattua pelin läpi, ja Heikki ilmoitti ettei lähde mökiltä ennen kuin on itse tehnyt saman. Kohtahan tuo on tuota jo puolisen tuntia tahkonnut. Nyt Mika taisi saada biisin valmiiksi. Jospa sitä lähtisi seuraavaksi yöksi Joensuuhun.

Keskiviikko 8.8.

Ville (klo 20:03): Ilta-aurinko laskee jälleen Kuoringalla, ja levyurakka on taas edennyt mukavasti. Tulin itse paikalle Leon ja Leon koiran Boriksen kanssa muutama tunti sitten, hoidin aamupäivällä kaupungissa muita velvoitteita. Mika on saanut tänään nauhoitettua jo miltei kaikki basso-osuutensa. Hyvältä kuulostaa sekä Mikan soitto, että tämänhetkinen bassosoundi. Lämmintä ja kaunista.


Viimeisiä basso-osuuksia viedään.


Kuinka monen studion takapihalta aukeaa näin rauhoittava maisema?


Studiokoira Boris.


Rummut purkissa, Leo ottaa rennosti.

Kokkailin äsken Heikin kanssa kirjolohipohjaista erikoisruokaa koko porukalle. Ruoanlaitto meni vähän holtittomaksi, sillä samalla piti käydä läpi aamun Serranon perheen jakson tapahtumat. Loppupeleissä ateriasta taisi kuitenkin tulla ihan onnistunut.


Äänittäjämiehet Pekka ja Heikki aterialla.

Leo ilmoitti juuri, että oli tehnyt Olli-Matin kanssa kaupat virvelirummusta. Mahtavaa!

Kohta käymme Kirahvi-työnimellä kulkevan biisin kimppuun. Se onkin ainoa biisi, jolle ei olla vielä tehty mitään. Nyt tarkoitus olisi nauhoittaa biisiin yhtä aikaa basso ja akustinen kitara, jonka päälle Leo soittaa djembe-osuutensa. Heikki ja Pekka säätävät Miihkalin kitaran mikitystä, Miihkali soittelee Zeppelinin Rain Songia ja minä haaveilen siitä, että joku keittäisi kahvia. Hitsi vieköön, että Miihkalin kitara muuten kuulostaa hyvältä tänne tarkkaamon puolelle. Tuleepas hyvä mieli. Nyt pitää saada kahvia!


Pekka säätää mikityksiä Miihkalin kitaraa varten.

Ville (klo 22:39): Höh, kahvia ei sitten saatukaan. Kirahvi-biisin äänityksissä akustisen kitaran mikitykset ovat niin herkät, että kahvinkeiton äänet taustalla olisivat ehkä vähän pilanneet tunnelmaa. No, eipähän ainakaan mene yöunet.

Kävin kahvinjuonnin sijasta uimassa ja juoksemassa vedessä Boriksen kanssa. Tätä tulee kyllä varmaan toistettua koko ajan, mutta on ihan mahtavaa tehdä äänityksiä täällä luonnon keskellä. Ei nimittäin huolet paina. Miljoona miljoona ruusua pitää varmaan hankkia Mikan vanhemmille kiitokseksi mökin lainasta.

Mika soitti muuten juuri bassot Kirahvi-biisiin! Jes! Nyt on kaikki levyn bassot soitettuna. Huomenna käydään kitaroiden pariin.

Miihkali (klo 22:58): Ja on jo aikakin! Kolme päivää pelkkiä rumpuja ja bassoja tekee tehtävänsä ja sormet syyhyten käyn odottamaan huomista. Ensimaistiaiset tulevista kitarasoundeista olivat hyvät ja nyt jännittää nähdä miten tuo akustinen äänimaisema alkaa rakentumaan. Hieman on vielä sovitettavaa ja pähkäiltävää ainakin tuon Kirahvi-biisin tiimoilta, mutta eiköhän kaikki nuotit saada oikeille viivoille.

Mika (klo 23:12): Jeah. bassot soitettu! nyt on hyvä fjiilis, vaikka jossain vaiheessa iski hieman epätoivo. Harvoin tulee nauhoitettua omaa soittoa, kuulee että vois vielä harjoitella joitain juttuja. Mut kaikki meni oikein hyvin ja kun vertaa omaa soittoa tällä ja edellisellä levyllä niin huomaa että kehitystä on tapahtunut. Odotan innolla, että pääsen kuulemaan Oma tie- ja Kirahvi-biisejä, koska niitä oli ehkä mukavinta soittaa!

Torstai 9.8.

Ville (klo 14:33): Skäbädämunkeliyeah! Kitarapäivä on alkanut hyvin. Tulimme mökille Heikin, Pekan ja Miihkalin kanssa kahdentoista maissa, ja aloitimme päivän kahvilla ja karjalanpiirakoilla sekä aamun Serranon perheen loistavan jakson ruotimisella. Ensin soitettiin Leolle tukiraita Kirahvi-biisin djemben äänittämistä varten, ja nyt Miihkali soittaa Supersankarit verovirastossa -biisiä. Tämä kuulostaa niin hyvältä pelkästään kitara-basso-rummut -triolla ilman mitään tuplauksia, että biisin pohja ei välttämättä kaipaa mitään muuta tuekseen. Tällainen vähän intiimi ote sopii hyvin jazz-tyyppiseen biisiin. Sitä paitsi: kun biisillä on noin hyvä otsikko, niin sitä on vaikea pilata:)

Ville (klo 21:21): No niin. Päivä olisi pulkassa, ja saman tien tämä työviikko. Hyvinhän tässä on hommia saatu edistettyä tänäänkin. Supersankari-biisin lisäksi kitaroita on soitettu Kissa-työnimellä kulkevaan kappaleeseen. Itse pääsin äsken aloittamaan lauluhommat Supersankari-biisin parissa, Mikan kokkaaman aterian jälkeen. Hyvältä tuntui laulaa, ja biisi taitaisi olla nyt aika hyvin kasassa.


Myhäilyä mökin eteiseen pystytetyssä laulukopissa.


Hyvän aterian jälkeen on raukea olo.

Tänään käytin aikani hyödyllisesti, kun Miihkali soitteli kitaroitaan. Löysin nimittäin Heikin uudesta tietokoneesta ohjelman, jolla saa tehtyä sarjakuvia. Silkkaa juhlaa! Stellan keikkakuviin perustuva sarjakuva valmistui jo (aikaansaannos löytyy täältä, Hattus-sarjakuva pitää laittaa työn alle niin pian kuin mahdollista.

Nyt pitää varmaan alkaa purkamaan laitteistoa. Onpa ollut todella mainio viikko. Sää on ollut kesäisempi kuin koko kesänä, ja tunnelma muutenkin leppoisa. Palataan asiaan ensi viikon maanantaina.

Lauantai 11.8.

Ville (klo 11:44): Yy-kaa, jiihaa! Seuraavan viikon äänityksiä odotellessa sarjakuvakertomus tältä viikolta:



Maanantai 13.8.

Ville (klo 17:09): Kesäkelit sen kuin jatkuvat ja levynteko etenee! Tänään tulimme paikalle Miihkalin, Heikin ja Pekan kanssa kahdentoista jälkeen. Sillä aikaa kun Heikki ja Pekka pystyttivät laitteiston, kävimme me Miihkalin kanssa juoksemassa noin puolen tunnin lenkin ja sen päälle uimassa. Tulipa muuten aika hyvä fiilis, varsinkin kun lenkkipolku kulkee metsän keskellä.

Tällä viikolla tulee varmaan jossain vaiheessa kiire, sillä kaikki Miihkalin osuudet pitäisi saada tehtyä ennen kuin mies poistuu takaisin Helsinkiin. Tänään vedimme purkkiin Urheiluhullu Hattunen -biisin alun rubatosäkeistön, ja nyt Miihkali soittaa biisin muita kitararaitoja. Leo tuli jokin aika sitten paikalle viettämään viimeistä lomapäiväänsä.

Ville (klo 21:35): Päivä alkaa kohta tulla täyteen. Miihkali soittaa Oma tie -biisin kitaroita. Tästä tulee hieno biisi!

Mika tuli kuuden aikoihin paikalle ja kokkasi Leon kanssa mahtavan aterian: sienillä täytettyjä paprikoita sekä riisiä. Ruoanlaiton aikana lauleskelin itse Urheiluhullu-biisiä, mutta kaikki alkoivat olla nälkäisinä niin hysteerisiä, että keskittymiskyky alkoi kaikilla hieman harhailla. Emme siis ole varmoja, että oliko siellä tarpeeksi hyviä pätkiä. Yksi temponaurukohta nyt kuitenkin.

Tänään spekuloitiin ruoan jälkeen levyn nimeä ja kansi-ideoita. Kaikki on vielä täysin auki sen suhteen, vaikka yksi hyvä kansi-idea kyllä tulikin. Tuntuu mukavalta, kun kaikkea ei ole suunniteltu etukäteen tiukasti. On jotenkin tosi luottavainen ja hyvä olo tämän levyn suhteen.

Tämän päivän kenties parhaasta vitsistä vastasi muuten Leo. Mikä rupikonnasta tulee isona? Vastaus: konnari.

Keskiviikko 15.8.

Ville (klo 16:37): Huh. Eilen tuli paiskottua hommia niin tehokkaasti, ettei ehtinyt edes kirjoittelemaan. Eilisen aikana Miihkali soitti kitaroitaan aika moneen biisiin. Itse lauloin Urheiluhullun Hattusen nyt toivottavasti purkkiin. Oikeanlaista otetta haettiin hyvinkin jännittävillä liikunnallisilla tekniikoilla. Urheiluhullun lisäksi lauloin Miihkalin säestämänä Joulu-biisin rubato-osuuksia. Eilen tuli jälleen myös käytyä lenkillä ja uimassa aamutuimaan.


Tällaisen näkymän ohi kuljemme joka aamu. Kuvasta puuttuu vielä samassa aitauksessa hengaileva ankka.

Tänä aamuna lähdimme Heikin ja Miihkalin kanssa liikkeelle Serranon perheen päätyttyä. Kävimme Ylämyllyn leipomolta aamiaista mukaan ja jatkoimme rubato-osuuksien äänittämistä. Tietokonesekoilun vuoksi muutama tunti meni hukkaan, sillä nauhalle tarttui taas jotain kummallista rupsetta. Lisäksi vaivanamme ovat olleet lukuisat kärpäset, jotka lentelevät nauhoitustiloissa mikrofonien lähistöllä. Nyt biisi alkaisi kuitenkin olemaan aika hyvällä mallilla. Rubato-osuudet ovat nauhalla ja nyt Miihkali nauhoittaa kertosäkeen lead-osuuttaan. On muuten vallattoman kuuloista, odottakaahan vain kun kuulette.

Tänään on kerrottu muuten aamusta asti toinen toistaan parempia Steve Vai -aiheisia vitsejä. Tässä parhaimmisto:

Mitä Steve Vain äiti sanoi, kun Steve oli pieni vauva ja ovelle tuli vieraita?
Vaihdan Vain vaipat ensin.

Missä päin Pohjois-Karjalaa Steve Vai viettää lomansa ja miten?
Vaiviossa vaivihkaa.

Minkälainen oli Steve Vain lapsuus?
Vaikea.

Miihkali (klo 21:01): Aika on teljetty vankiloihin. Kiire painaa ja banjo-osuudet ovat vaikeita, mutta tuleepahan treenailtua ääriolosuhteissa. Vähän kuin alhaisen paikan leirillä. Keikat ovat sitten varmaan lasten leikkiä ;)


Miihkali banjo-osuuksien parissa.

Torstai 16.8.

Ville (klo 13:31): Jep, eilen avasi Miihkali pelin banjo-osuuksiensa suhteenkin. Viime yönä tehtiin töitä myöhään, yhdentoista aikoihin nauhoiteltiin Taivaanrannan maalarit -biisin alun rubatosäkeistö, jossa on vain laulu ja banjo. Aika herkkä ja jokseenkin kaunis tunnelma tuli tuohon ottoon, johtuiko sitten myöhäisestä kellonajasta, en tiedä.

Tänä aamuna olimme liikkeellä jo hyvissä ajoin, kävin hakemassa Miihkalin ja Pekan yhdeksän hujakoilla. Aamukahvien lomassa kuuntelimme kaikki biisit läpi ja teimme vähän listaa siitä, mitä mistäkin biisistä puuttuu.

Jätin Pekan ja Miihkalin kahdestaan mökille äänittämään puuttuvia kitaraosuuksia ja lähdin itse kuskaamaan mummoani. Nyt odottelen kotona Heikkiä, jonka kanssa lähdemme Kuoringalle noin puolen tunnin päästä. Toivottavasti tänään saadaan Miihkalin osuudet mahdollisimman hyvin kasaan. Huomenna olisi keikka Pieksämäellä, ja sitä ennen perjantaiaamuna tuskin hirveästi ehdimme tekemään.

Ville (klo 22:07): Asiallista, olen tehnyt tänään tietokoneen pasianssissa ylittämättömän hyviä ennätyksiä kerta toisensa jälkeen. Tämänhetkinen ennätys on 7270.

Käytimme tänään vaihtomiestaktiikkaa. Kävimme Heikin kanssa kaupungista lähtiessämme syömässä, ja kun saavuimme Kuoringalle, päästimme Pekan ja Miihkalin ruokatauolle, jatkaen itse lauluäänitysten parissa. Laulut saatiinkin äänitettyä Omaan tiehen sekä Taivaanrannan maalareihin.

Miihkalin kielisoitinosuudet taitaisivat nyt olla kasassa kaikki. Nyt äänitetään taustalauluja, mikä onkin osoittautunut yllättävän hankalaksi kun kaikissa biiseissä ei ole vielä lead-osuuksia. Saa nyt nähdä mitä tässä tehdään, päivä alkaa kuitenkin olla jo aika pitkällä.

Ville (klo 23:46): Jep, päädyttiin siihen ratkaisuun, että kun kaikkia Miihkalin taustalauluja ei saada tehtyä kuitenkaan tänä iltana, on järkevämpi jättää ne siihen, kunnes kaikissa biiseissä on lead-osuudetkin. Niiden äänitys sovittiin syyskuun ekalle viikonlopulle, eli alkuperäisistä aikatauluista ei lipsuta kuitenkaan liikaa.

Nyt siivoilemme studiomökkiä. Seuraava viikko pidetään taukoa äänityksistä ja palataan asiaan sitä seuraavalla viikolla minun laulujeni, Leon ja Mikan taustalaulujen sekä perkussioiden merkeissä. Ensi viikolla ehtiikin sitten vähän huokaista, ja toivottavasti vielä viilata paria omaa sanoitusta, joihin en ole vielä ihan täysin tyytyväinen.

Nyt nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän Pieksämäen keikkaan. Palataan asiaan pian:)

Tiistai 28.8.

Ville (klo 21:45): Terveiset kotikoneelta. Äänitysten loppusuora näkyy jo: kaukainen valo tunnelin päässä tulee hetki hetkeltä lähemmäs.

Tämä viikko on varattu etupäässä lauluhommille, vaikka monenlaista muutakin vielä pitäisi taltioida. Muun muassa vierailevien artistien osuudet, Leon perkussioita ja hitusen verran minun komppikitarointianikin.

Olin viikonloppuna Liperin lähistöllä sijaitsevassa saaressa viettämässä ystäväni läksiäisiä. Sunnuntaiaamuna saaresta herätessä todettiin porukalla syksyn alkaneen yön aikana. Järvessä oli kylmempi uida ja parin viikon ajan jatkuneet lempeät kesäkelit olivat vaihtuneet kylmäksi tuuleksi ja harmaaksi taivaaksi. Alkuviikosta syksyn tulon on huomannut myös siinä, että lähes koko levyntekoporukka, minä mukaan lukien, tuntuu saaneen orastavan syysflunssan. Ei onneksi vielä mitään hirveän vakavaa.

Olemme siirtäneet työpisteemme Kuoringan ihanista maisemista kaupunkiympäristöön, minun luokseni. Ei ihan yhtä mukava miljöö, mutta menettelee. Ja kyllähän täälläkin on aika kotoisa ympäristö äänittää omia lauluosuuksiaan.

Aloitimme hommat eilen puolen päivän aikoihin kantamalla äänityslaitteiston tänne. Eilen saatiin aikaiseksi minun lauluosuuteni muun muassa Lokerot-biisiin. Lisäksi Mika kävi valamassa porukkaan hyvää mieltä ja laulamassa omat taustalauluosuutensa. Se sujui totutun vauhdikkaasti, ja naurunpurskauksiltakaan ei vältytty.

Tänään päivä oli ihan kohtalaisen tehokas myös. Teimme aamun hommia kahdestaan Pekan kanssa, katsottuamme ensin Serranon perheen (tästä rutiinista on pidetty kiinni tarkkaan). Heikin liittyessä seuraamme olimme saaneet äänitetyksi Kissa-biisin lauluosuudet. Leo kävi alkuillasta myös laulamassa hieman taustalaulujaan. Hommat lopeteltiin seitsemän tienoilla.

Nyt sade ropisee ikkunaa vasten niin rauhoittavasti, että taidan yrittää saada unta jotta huomenna jaksaa taas olla ahkerana.

Keskiviikko 29.8.

Ville (klo 21:38): Jee. Ei meinaa ehtiä kirjoittelemaan, kun laulujen äänittäminen on niin hektistä. Nyt taitaisi tilanne olla se, että lauluhommat ovat minun osaltani yhtä biisiä vaille valmiit. Tänään äänitettiin lisäksi Leon taustalauluja. Mika kävi myös hengailemassa ja ohjeistamassa minua Numeroita-biisin lauluosuuksissa. Niin, ja soittamassa holtittomia melodikajuttuja. Tänään äänityksissä vieraili myös Vihreä maa -orkesterissa vaikuttava Tatu, joka esiintyy vierailevana artistina Taivaanrannan maalarit -biisissä. Hyvältä kuulostivat Tatun osuudet.

Huomenna meillä on aikeissa katsoa Serranon perhe aamulla porukassa ja aloittaa hommat sitten. Ai niin, tänään makustelimme vähän Serranon perheestä kertovia sanoituksia Stellan ja Hattusten biisien pohjalle. Kenties noista sessioista kuullaan vielä...

Nyt hetkeksi ulos kävelemään ja sitten nukkumaan. Tässä kuitenkin vielä sitä ennen kauan odotettu Hattus-sarjakuvan jatko-osa:

Maanantai 3.9.

Ville (klo 18:35): Moi taas! Levyn äänityksissä edettiin viime viikolla aika hyvin. Ihan hitusen verran ollaan aikataulusta jäljessä, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan kaikki piti saada nauhoitettua elokuun aikana. Toisaalta nyt on enää niin vähän juttuja jäljellä, että niistä selvitään tämän viikon aikana ihan mainiosti.

Miihkali tuli viime viikon perjantaina Joensuuhun viimeistelemään omia osuuksiaan, lähinnä taustalaulujen suhteen. Perjantaina kävimme myös Kuoringalla ottamassa bändikuvia. Jännityksellä odotellaan, että millaisia otoksia tuli. Hauskaa ainakin oli.

Viikonloppu vierähti konservatorion sekä Stellan treenikämpän suojissa. Lauantaina nauhoitettiin vierailevan lyömäsoittajan Jari Lappalaisen (tuttu mies muun muassa Folkswagenista), Miihkalin taustalauluja sekä kaikenlaisia kivoja sekoiluraitoja.

Jari piipahti soittamassa perkussioita vielä sunnuntainkin puolella. Soitinvalikoimaan kuului muun muassa cajonia sekä patarumpuja. Erittäin hyvänkuuloista jälkeä tuli aikaiseksi, ja esimerkiksi Numerot- sekä Kirahvi-biiseihin Jarin osuudet toivat todella paljon uutta. Biisit alkavat muutenkin kuulostamaan aika mainioilta.

Sunnuntaina äänityksissä poikkesi myös Root Remedy -orkesterin Cane, joka soitti Taivaanrannan maalarit -biisin loppurevittelyyn kitarasoolon. Eilen ehdittiin myös pitämään lyhyt tuotantopalaveri julkaisuasioista sun muista ennen kuin Miihkali lähti junaan.

Aika hyvä olo on levyn suhteen ja muutenkin. Tällä viikolla vielä loput äänitykset kasaan ja sitten miettimään tarkemmin kansiasioita ja muuta julkaisuun liittyvää. Nyt taidan lähteä kävelylle, kun ilta-aurinkokin paistaa niin nätisti. Hyvää syyskuun alkua kaikille!

Torstai 6.9.

Ville (klo 11:55): Tättärää! Eilisen äänityssession jälkeen vaikuttaisi epäilyttävän vahvasti siltä, että kaikki tarvittava on nyt taltioitu nauhalle. Lukuun ottamatta erästä vierailijaa, jonka osuuden äänittäminen on Miihkalin vastuulla. Se ei joka tapauksessa ole mikään iso asia, ainoastaan lyhyt puheosuus.

Vähän on outo olo. Ei oikein uskalla hirveästi tuuletellakaan, kun joka tapauksessa tekemistä on vielä paljon ennen kuin valmis levy on käsissä. Kansiasiat ovat vielä suunnitteluvaiheessa, ja kaikkea muutakin julkaisuun liittyvää pitäisi hoitaa.

Pekka laskeskeli eilen, että äänitysten aikataulut pitivät itse asiassa kutinsa melko tarkkaan, kun lasketaan pois aika, joka meni hukkaan tietokone- ja äänikorttiongelmien takia.

Eilen nauhoitettiin vielä hiukkasen perkussioita sekä taustalauluja. Erityisesti Leon Kirahvi-biisiin laulamat taustalaulut toivat kertosäkeeseen vielä ylimääräistä lisäpontta. Kuulosti oikein hyvältä. Eilen tein äänitysten jälkeen illalla kävelylenkin, jonka aikana kuuntelin kappaleiden välimiksaukset läpi mp3-soittimesta. Tuli aika hyvä ja varma olo, vaikka levy onkin melko lailla erilainen kuin aiemmat tuotoksemme. Joka tapauksessa, tästä on hyvä jatkaa kohti miksauksia.

Nyt voisi suunnata yliopistolle tekemään vaihteeksi vähän töitä opintojen parissa. Huomenna sitten Helsinkiin musisoimaan ja viettämään viikonloppua ystävien kanssa. Mukavaa:)

Hattusten studiopäiväkirja kiittää, kuittaa ja vaikenee toistaiseksi. Lisätietoja levyn julkaisusta ja muusta siihen liittyvästä sitten lähitulevaisuudessa. Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne!

12.-14.7.2007 ROKKAUSHOMMIA JOEN KAUPUNGISSA

Torstai 12.7.
Lasten Popkatu, Joensuu

Harvassa ovat ne kaupungit, joissa järjestetään yhtä hienoja lastentapahtumia kuin Joensuussa. Ilosaarirock-viikolla järjestettävä Lasten Popkatu on malliesimerkki tästä: tapahtuman ohjelma on vuodesta toiseen kiinnostava ja monipuolinen. Toista vuotta peräkkäin järjestettävä Vekararokki puolestaan täydentää sen hienon ajatuksen, että Ilosaarirockin aikaan tarjotaan ohjelmaa kaikenikäisille.

Meillä on ollut ilo esiintyä Lasten Popkadulla uramme alusta lähtien. Ja kyllähän Hattuset saivat aikanaan Popkadun katutähtikilpailun myötä myös hyvän startin, joka toi bändin ihmisten tietoisuuteen, vaikkemme olleet ehtineet olla kasassa kuin vasta joitain kuukausia.

Tänä vuonna edessä oli kuudes perättäinen Lasten Popkadun esiintyminen, ja tunnelmat olivat korkealla, vaikka yhtyeemme jäsenet olivatkin kaikki aikalailla täystyöllistettyjä muissa hommissa Ilosaarirock-viikon aikana. Mikalla oli lavamanagerin pestinsä Ilosaarirockin Rentolavalla, Leo oli puolestaan kiinnitetty Kolille teatteriesityksiin, joita oli heinäkuussa lähes joka ilta. Minulla oli puolestani puuhailtavaa Ilosaarirockin Verkkotoimituksen parissa ja Miihkali musisoi viikon aikana lukuisissa muissakin kokoonpanoissa Hattusten lisäksi.

Oma torstaipäiväni oli melkoista sähellystä, vaikka olinkin olevinani suunnitellut päivän eri askareille järkevän aikataulun. Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa, että kiire tulee soundcheckiin, varsinkin kun tajusin että minun täytyy myös hakea soittokamamme varastolta.

Kaikeksi onneksi Leo ehti tulla auttavaksi kädeksi, ja pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa pelipaikalle, jossa Miihkalikin jo odotteli. Mikalle olimme sallineet väljemmät aikataulut, koska tiesimme hänellä olevan paljon puuhaa jo muutenkin. Mies saapui paikalle noin puolisen tuntia ennen keikkaa, ja ehdimme tehdä soundcheckin rauhassa.

Checkin jälkeen teimme vielä Ahjon tiloissa nopeita viilauksia settilistaan, ja päätimme yllättää itsemme ja yleisömme soittamalla alkuun yhden uuden jouluaiheisen kappaleen, jota ei oltu vielä kertaakaan esitetty julkisesti. Biisi sujui kohtalaisen hyvin, ja yleisö vaikutti positiivisesti yllättyneeltä, vaikka epäilemättä esitys monia hämmensikin.

Joululaulun jälkeen setti jatkui vanhojen biisien voimin, ja hyvin jatkuikin. Ehdimme soittaa läpi vanhat hitit, ja ihmiset tuntuivat viihtyvän varsin mainiosti. Siivekkään ukkosen soolokohdassa onnistuin vahingossa vesittämään Miihkalin kitarasoolon polkaisemalla piuhan irti hänen pedaalilautansa viritysmittarista. Anteeksi ja hymiö.

Keikka päättyi Poksutuhnun myötä Aurinko on typerä -biisiin, jonka myötä pakkasimme kamamme rivakasti ja lähdimme kukin omien velvoitteidemme pariin.

Lauantai 14.7.
Vekararokki, Joensuu

Lauantai valkeni harmaana, mutta toiveikkaana. Heräilin jo hyvissä ajoin nauttimaan tukevan aamiaisen, jotta jaksaisin läpi päivän koitosten - tiesin että oikean päiväruoan ehtisi nauttimaan vasta viiden-kuuden maissa.

Laskeuduin kotiportaat alas, jotta olisin ajoissa kun Leo tulee. Rumpaliherramme oli kuitenkin tapojensa mukaisesti odottamassa minua jo etuajassa. Kävimme hakemassa soittimet ja vahvistimet varastolta kimpassa ja suuntasimme Ilosaareen.

Ilmeni, että soundcheckiä pääsisimme tekemään vasta tovia ennen keikkaa, joten odotteluaikaa oli. Käytimme sen hyväksemme laittamalla Leon rumpuständit ja muut laitteet kantovalmiiksi.

Kun pääsimme vihdoin tekemään soundcheckiä, ei Mikasta näkynyt vilaustakaan. Tiesimme, että hänellä oli varmasti kiirettä festivaalin alkaessa, ja päätimme olla panikoimatta. Otin ohjat omiin käsiini, tökkäsin Mikan basson vahvistimeen kiinni ja tsekkasin hänen soundinsa valmiiksi Pentilän sahan ex-basistin itsevarmuudella.

Mika saapui paikalle ehkä vajaat viitisen minuuttia ennen keikkaa, kävi testaamassa itse bassoaan, totesi naureskellen soundin aika "reggae-henkiseksi", ja teki rivakasti itselleen mieluisammat säädöt. Sen jälkeen olikin aika vaihtaa basso melodikaan ja aloittaa keikka Hattulammen juhlapäivän merkeissä.

Ilmassa oli sateen uhkaa, joka ei onneksi kuitenkaan toteutunut. Itse asiassa loppua kohti aurinkokin alkoi näyttäytyä pilvien takaa. Oli oikein hyvä soittofiilis, ja parin ekan biisin aikana sain monitoriinikin suurin piirtein sitä mitä halusin - aluksi en kuullut omaa kitaraani laisinkaan, ja sen jälkeen vähän turhankin kovaa.

Ihmisillä tuntui olevan hyvä mieli keikkaamme kuunnellessa, ja samat tunnelmat oli meilläkin. Tuntui kivalta soittaa isolla lavalla, josta sai kuitenkin aika hyvin intiimihkön otteen yleisöön. Pääsipä eräs poika toimittamaan Poksutuhnun taustanauha-cd:n miksaajalle kesken keikan, kun olimme itse sen unohtaneet tehdä.

Puolituntinen setti vierähti läpi nopeasti, ehdimme soittaa vajaat kymmenen biisiä, hyvin hittipainotteisella meiningillä. Yhtyeellä oli erittäin hyvät fiilikset, ja Mika intoutui Siivekkään ukkosen aikana soittamaan jalka monitorilla. Onneksi siitä saatiin kuva todisteeksi!


(Kuva: Matti Karttunen)


(Kuva: Matti Karttunen)


(Kuva: Matti Karttunen)

Setti päättyi kuten Lasten Popkadun keikkakin. Ensin maanmainio Poksutuhnu hulvattomine koreografioineen, ja sen jälkeen ilman säestystä vetäisty Aurinko on typerä.

Kamat roudattiin lavalta pois nopeasti, ja jätettiin Miihkalin ja pikkuveljensä Ohton huolehdittaviksi, meidän kolmen muun rientäessä omien kiireidensä pariin.

Hakiessani vielä kitaraständini lavalta kannustin seuraavana esiintyneen Tohtori Orff & Herra Dalcrozen miehistöä soittamaan vähintään yhtä kovan keikan. "Ei me koskaan tulla pystymään tuohon", totesi Orffien rumpali Hannu.

Kiitos Ilosaarirock-viikon keikoille osallistuneille! Tällä hetkellä Hullut Hattuset viimeistelevät uusia kappaleitaan ja varautuvat uuden levyn äänityksien alkamiseen. Lisää asiasta luvassa kotisivuilla lähitulevaisuudessa.

-Ville

17.6.-7.7.2007 KAUHTANA SOIKOON, MIKÄ MEININKI!

Tähänastinen kesä on sujunut Hattusten leirissä varsin mukavasti. Olemme pitäneet useampia monen päivän treenisessioita uusien biisien sovittamisen merkeissä. Homma on edennyt varsin hyvin. Ahkeran sovittamisen lisäksi olemme soittaneet muutamia kesäkeikkoja, joista hieman muistelmia alla.

Sunnuntai 17.6.
Vekara-Varkaus, Varkaus

Varkauden keikalle saavuimme poikkeuksellisesti peräti kolmesta eri suunnasta. Leo ajoi isänsä Olavin kanssa paikalle Tampereelta, Miihkali tuli junalla Helsingistä, ja minä ja Mika ajoimme kamojen kanssa Joensuusta.

Saavuimme Mikan kanssa paikalle hieman ennen kuin Leokin kaartoi aurinkoisen kentän pientareelle. Kättelimme järjestäjät ja siirryimme odottelemaan omaa soundcheck-vuoroamme. Leon isä lähti hakemaan Miihkalia juna-asemalta.

Saatuamme koko porukan kasaan aloimme suunnitella lähestyvää keikkaa. Lavana toimi rekan perävaunu, joka on tunnetusti hieman ahdas syvyyssuunnassa. Päädyimme siis sellaiseen ratkaisuun, että Leo laitetaan soittamaan lavalle ja me muut taas esiinnymme maan tasalla.

Keikan alkaessa tuntui siltä, että ratkaisu oli aivan oikea. Eri puolille isoa kenttää levittäytyneeseen yleisöön sai heti läheisemmän kontaktin. Saimme myös houkuteltua joukon lapsia pomppimaan aivan lavan eteen.

Päivä oli todella kuuma, ja paljoa ei tarvinnut heilua että sai hyvän keikkahien pintaan. Keikka soljui eteenpäin leppoisasti ja päättyi Hattulammen juhlapäivän jälkeen polttavalle auringolle omistettuun Aurinko on typerä -biisiin.

Keikan jälkeen tapahtuikin sitten jännittäviä asioita. Leo ja Miihkali kävivät tutkimassa kaksistaan paikan päällä järjestettyjä Kuperkeikan SM-kilpailuja. Kohta miekkoset tulivat takaisin innosta hehkuen, ja ilmoittivat olevansa kilpailun kärkitiloilla yli 14-vuotiaiden poikien sarjassa.

Pakkohan se oli sitten meidän muidenkin mennä ottamaan selvää mistä on kyse, ja osallistua itsekin. Kuperkeikkarata oli pitkä, kiemurainen ja täynnä esteitä. Tuntui ällistyttävältä, että kilpailun ykkössijassa kiinni ollut Leo oli selvittänyt radan viidessätoista sekunnissa.

Oma suoritukseni alkoi vauhdikkaasti, mutta tyssäsi esteeseen, joka tuli eteen juuri kesken kuperkeikan ja vei paljon hukkasekunteja. Mika aloitti myös rivakasti, mutta menetti arvokkaita sekunteja luultuaan jo päässeensä maaliin ja pysähdyttyään helpottuneena ihan maaliviivan tuntumaan.

Sitten tulikin suoritusvuoroon Olavi, joka veti radan läpi uskomattomalla vauhdilla. Lopputulos paljasti, että Olavi pääsi kakkossijalle jäätyään ainoastaan sekunnin Leosta.

Kilpailuajan päättyessä totesimme, että meidän porukkamme otti kolmoisvoiton kuperkeikan SM-kisoissa. Tilannetta ei lannistanut edes se, kun tajusimme ettei kyseisessä sarjassa ollut muita osanottajia kuin meidän viisihenkinen tiimimme. Eläköön!

Näin ollen lähtömme sai hieman viivästyä, kun Leo, Olavi ja Miihkali kävivät vastaanottamassa palkintopokaalit. Tilanne huvitti hieman kilpailun järjestäjiäkin.

Ennen lähtöä korjasimme vielä Leon auton rohisevan pakoputken nerokkaalla manööverillä. Joensuuhun päästyämme kävimme syömässä porukalla intialaista ruokaa aurinkoisessa Ilosaaressa. Seuraavat kolme päivää vietimmekin sitten sovitustreenien merkeissä Niinivaaran lukion bändiluokassa.

Lauantai 30.6.
Freestylerock, Nurmes

Nurmeksen keikkaa edelsi taas muutaman päivän intensiivitreenaus, joten olo oli varsin varmaotteinen. Päivä oli aurinkoinen, ja mieli muutenkin korkealla.

Pitkästä aikaa matkustimme koko porukalla samassa autossa, mikä teki matkanteosta erityisen rattoisaa. Menomatkalla kuuntelimme läpi Röllin satukasetin, ja pelasimme bändipeliä. Tiedättehän: joku sanoo bändin nimen, ja toisen pitää keksiä bändi, jonka nimi alkaa sillä kirjaimella johon edellisen bändin nimi päättyy (esimerkiksi näin: Amorphis - Sarnath - Hullut Hattuset, ja niin edelleen). Loistavaa ajanvietettä pitkille ja vähän lyhyemmillekin ajomatkoille!

Saavuimme Nurmekseen sovittuun aikaan ja löysimme perille keikkapaikkaan vaivattomasti. Kasasimme kamat lavalle ja laitoimme kaiken valmiiksi soundcheckiä varten. Miihkalin jäädessä säätämään pedaalilautaansa suuntasimme Leon ja Mikan kanssa nauttimaan aamukahvia.

Soundcheck meni rivakasti, ja pian sen jälkeen pääsimmekin odottelemaan keikkaa. Yleisöä kasaantui pikkuhiljaa paikalle yhä enemmän, ja tuttujakin näkyi. Aloitimme keikan hieman yhden jälkeen Mustikkasoppatehtaalla.

Meininki oli erittäin hyvä, vaikkakin me olimme isolla lavalla kohtalaisen kaukana yleisöstä. Pitkän mikkipiuhan ansiosta pääsin kuitenkin käyskentelemään yleisön joukkoon joidenkin biisien aikana. Lavasoundi oli oikein selkeä, ja soittaminen senkin takia miellyttävää.

Yleisö oli erittäin hyvin mukana, ja se innosti meitäkin. Siivekkään ukkosen soolokohta oli erittäin mainio. Miihkali tykitti menemään, ja kokoonnuimme Mikan kanssa Leon rumpujen eteen julistamaan.

Settiin sisältyi myös yksi uusi biisi, joka esitettiin ensimmäistä kertaa. Kuulapyssyt-työnimellä kulkeva biisi rullasi ihan mainiosti, vaikka pari pientä kauneusvirhettä sisälsikin. Yleisö tuntui kuitenkin pitävän biisistä, ja se tuntui mukavalta.

Keikan jälkeen myimme ison läjän levyjä ja paitoja. Nautittuamme järjestäjän tarjoamat sapuskat lähdimme paluumatkalle, ja jatkoimme tietenkin bändipelin pelaamista.

Bändipeli osoittautui niin mukaansatempaavaksi, että jossain vaiheessa huomasimme ajaneemme jo hyvän matkaa oikean risteyksen ohi. Olimme siis menossa Kuopiota kohti. Olimme myös jo niin pitkällä, ettei auttanut muu kuin koukata Juicen synnyinseudun Juankosken kautta.

Matka-aika pidentyi noin parilla tunnilla, mutta sehän tarkoitti vain sitä että meillä oli enemmän aikaa pelata bändipeliä. Loppumatkasta peliin löytyi myös uusi sääntö, jonka mukaan kaikkien ei tarvitse välttämättä tuntea käytettyä bändiä, jos osaa kertoa bändille uskottavan taustan ja laulaa malliksi jotain biisiä. Saimme siis kuulla loppumatkasta varsin unohtumattomia esityksiä etenkin Mikalta. Esiintyjinä oli muun muassa Yo-Yo Boys, YX, ja Tuomitut kääpiöt. Erityisesti Tuomittujen kääpiöiden Varjoissa luolien -biisi oli huikea!

Lauantai 7.7.
Puhoksen musiikkileiri, Kitee

Heinäkuisena lauantaina oli määrä suunnata Kiteelle Puhoksen musiikkileirille. Miihkali ja Mika olivat kyseisellä leirillä opettajina, joten ajelimme Leon kanssa Joensuusta kaksistaan.

Keli ei varsinaisesti ollut hirveän kesäinen. Vähän matkaa Tikkalan jälkeen vettä alkoi tulemaan kuin saavista kaataen. Perille päästyämme ajoimme auton aivan paraatioven eteen, jotta saisimme kannettua kamat sisään kastelematta itseämme tai laitteitamme.

Toisessa salissa oli vielä käynnissä oppilaskonsertti, joten kasasimme laitteemme mahdollisimman hiljaisesti isomman salin puolelle. Miihkali ja Mika vaikuttivat vähän väsyneiltä leirin koitosten jäljiltä.

Aloitimme oman keikkamme heti jousisoittajien esityksen jälkeen. Avausbiisinä oli tällä kertaa Rapakkoblues kurahousuista, ulkona riehunut keli ikään kuin vaati sitä. Ilmassa oli hyvänlaista holtittomuutta, joka Hattus-porukoissa yleensä tietää onnistunutta ja rempseää keikkaa. Niin nytkin: välispiikit elivät omaa elämäänsä, ja biisien aikanakin kuultiin yllätyksiä.

Hyvä keikka saatiin siis aikaiseksi. Byy-Diin toimi erityisen hyvin, samoin Poksutuhnu. Soitimme reilun puolen tunnin setin, jonka jälkeen yleisö vaati vielä lisää. Palkitsimme heidät Aurinko on typerä -biisillä, josta on muodostunut varsinainen encore-bravuuri. Hyvältä kuulosti jälleen.

Keikan jälkeen jätimme Miihkalin ja Mikan soittamaan vielä leiribändien kanssa, ja lähdimme Leon kanssa kohti Joensuuta.

Seuraavat keikat ovatkin sitten jo tällä viikolla kotikaupungissamme. Tervetuloa siis keikoille: torstaina Popkadulle ja lauantaina Vekararokkiin!

-Ville

30.5.-1.6.2007 KESÄNAVAUSTUNNELMIA

Keskiviikko 30.5.
Skidirock, Helsinki

Hattusten keikkakesä alkoi tänä vuonna pääkaupunkiseudulta, ja mikäs sen mukavampaa. Lähdimme Mikan kanssa matkaan tiistaiaamuna, Leo saapui Helsinkiin Tampereelta. Tiistai-ilta vierähti tehokkaan treenisession sekä Miihkalin kokkaaman illallisen merkeissä. Leon ja Miihkalin kanssa kävimme myös laulamassa vähän karaokea. Loppuillasta Miihkali viimeisteli Poksutuhnun uuden taustanauhan.

Keskiviikkona heräilimme Miihkalin asunnolta ja lähdimme matkaan. Skidirock-festivaali löytyi ainoastaan parin virhekäännöksen jälkeen. Kättelimme järjestäjän ja siirryimme odottelemaan keikkaamme aamukahvin pariin.

Meitä ennen esiintyi muutamia lapsien muodostamia bändejä, joilla oli kyllä kiitettävästi intoa touhussaan. Heti viimeisen esiintyjän lopetettua siirryimme pystyttämään omia kamojamme. Viidentoista minuutin mittainen vaihtoaika riitti juuri parahultaisesti, ja pääsimme aloittamaan keikan ajallaan.

Keikka alkoi nimikkobiisillämme. Oli erittäin mukavaa katsella isolta lavalta, kuinka yleisö lämpeni meiningillemme jo alussa ja pomppi opastuksellamme tasajalkaa biisin tahdissa. Muutenkin vastaanotto tuntui todella lämpimältä, ja tunnelma oli erittäin leppoisa.


Skidirockin yleisöä.


Hattuset merirosvotunnelmissa.

Olimme päässeet suurin piirtein keikan puoliväliin, kun alkoikin yhtäkkiä sataa. Ihmiset siirtyivät kuuntelemaan keikkaa sateensuojaan, lukuun ottamatta parinkymmenen hengen kokoista urhoollista porukkaa, joka kuunteli Hattukauppiaan tyttären lavan edessä loppuun asti.

Keikka saatiin luovittua sateesta huolimatta loppuun hyvillä mielin. Olkoonkin, että loppuvaiheessa lavan katto alkoi vuotaa, ja saimme varjella soittimiamme kastumiselta. Keikka sinetöitiin Poksutuhnun merkeissä ja annettiin vetovuoro Tohtori Orff & Herra Dalcrozelle, jotka ehdimme myös moikata nopeasti lavan takana.

Keikan jälkeen kävimme syömässä esiintyjien lämpiössä, jossa jutustelimme myös meitä ennen esiintyneiden bändien soittajien kanssa. Ruokailun jälkeen katsoimme vielä tovin verran Orffien keikkaa, ja lähdimme ajelemaan Toijalaan.


Yhteispotretti Tohtori Orffin keikalla.

Toijalaan reissasimme siksi, koska olimme sopineet pitävämme Helsingin keikan jälkeen muutaman päivän treenisession uusien kappaleiden parissa. Kävi niin iloisesti, että Leon äiti lupasi käyttöömme Toijalan kellariteatterin, jonka omistaa yhdessä miehensä kanssa.

Ja olipahan vaan hieno tila, ei voi muuta sanoa! Toijalan juna-aseman välittömässä läheisyydessä sijaitseva kellariteatteri oli pieni ja intiimi tila, josta hehkui inhimillistä lämpöä. Kevään aikana teatterilla oli esitetty muun muassa Ville Leinosen tähdittämää Raul Reimanista kertovaa näytelmää, ja näytökset olivat olleet kuuleman mukaan suuri menestys.

Kasasimme kamamme teatterin näyttämölle, ja aloitimme päiväkahvien jälkeen katsomaan uusia biisejä. Käsittelyssä oli kuutisen biisiä, joita katsoimme yksi kerrallaan läpi sovitusideoita miettien. Päivän päätteeksi kasassa oli hyviä ideoita, ja osa biiseistä omasta mielestämme jo melko hyvässä vaiheessa. Päivä paketoitiin joskus kahdeksan-yhdeksän maissa. Loppuillan vietimme rupatellen keskenämme tulevaisuuden suunnitelmista ja muusta kivasta.

Torstai 31.5.
Toijalan kellariteatteri, Toijala

Heräilin yhdeksän tienoilla, ja totesin yhtyetoverien vetävän vielä hirsiä. Keitin kahvia ja siirryin kahvimukin kanssa lueskelemaan teatterin portaiden yläpäässä sijaitsevalle pienelle terassille. Oli jotenkin älyttömän hyvä fiilis kaikesta. Koivut tuoksuivat ja lempeä kesätuuli hyväili.

Aloitimme treenit yhdentoista maissa, kunhan kaikki olivat saaneet aamiaisensa nautittua. Treenisessio oli jälleen kohtalaisen tehokas, ja biisit alkoivat saada selkeästi muotoaan.


Keskittynyttä treenaamista kellariteatterilla.

Kävimme ruokailemassa joskus kahden aikoihin, jonka jälkeen olikin aika siivoilla näyttämöä ja laittaa pystyyn äänentoistolaitteet illan keikkaa varten. Leon äitihän nimittäin sai idean, että kun kerran olemme paikan päällä, niin miksipä emme soittaisi samalla myös keikkaa kellariteatterilla.

Kerrankin oli aikaa katsoa soundit kohdalleen rauhassa, ja suunnitella muutenkin meininkejä. Lisäksi oli aika kotoisa olo valmistautua keikkaan, kun oli jo ehtinyt asustaa esiintymispaikassa jonkun aikaa.

Odottelimme lavan takana sijaitsevassa takahuoneessa keikan alkua hivenen jännittyneinä siitä, tulisiko ketään paikalle. Kun astelimme lavalle sovittuun aikaan, huomasimme huolemme turhaksi. Tyhjiä penkkejä oli ainoastaan muutama, ja paikalle saapunut yleisö vaikutti jo valmiiksi innostuneelta.

Aloimme louhia keikkaa eteenpäin, ja ihmiset tuntuivat tykkäävän. Draamalliset osuudet toimivat erityisen hyvin, johtuen varmaan esiintymistilan luonteesta. Byy-Diin toimi erittäin hienosti. Yu-kin kulkusiin saimme puolestamme yleisön puolelta erikoisvierailijan, noin kahdeksanvuotiaan tytön, joka heitti homman täysin vapaan improvisaation puolelle. Mahtava meininki!


Erikoisvierailija säikyttelee Miihkalia.

Keikka päättyi Poksutuhnun merkeissä, jonka jälkeen soitimme encorena vielä Hattulammen juhlapäivän. Levyjä ja rintanappeja meni kaupaksi mukava määrä, ja muutenkin ihmisiltä tuli oikein mukavaa palautetta keikasta ja meiningistämme.

Kunhan yleisö oli poistunut, laitoimme taloyhtiön saunan lämpenemään, ja suuntasimme yksissä tuumin huuhtomaan keikkahiet pois. Hieno päätös hienolle päivälle.

Perjantai 1.6.
Toijalan kellariteatteri, Toijala

Heräsin perjantaiaamuna siihen, kun Leon koira saapui nuolemaan naamaani. Aamukahvia kehiin, ja ulos istuskelemaan. Valmistimme myöskin Leon kanssa Mikalle yllätyksellisen juhla-aamiaisen, Mikahan nimittäin oli valmistumassa kyseisenä päivänä yhtyemuusikoksi.

Juhlallisuuksien ja aamiaisen jälkeen siirryimme jälleen sorvin ääreen. Muutamaa biisiä vielä hinkattiin läpi. Lopetellessamme treenejä totesimme olleemme varsin tehokkaita, vaikkakin parin kappaleen sovitukset jäivät vielä hiukan auki.

Heitettyämme Miihkalin junaan siirryimme Tampereelle viettämään kesäkuun ensimmäistä päivää. Tuskin kesää olisi paremmissa merkeissä ja paremmassa seurassa voinut aloittaakaan.

Kiitos kaikille keikoilla olleille, ja aivan erityiset superkiitokset Heidille ja Jormalle, kun annoitte meidän vallata teatterinne muutamaksi päiväksi! Hyvää kesää kaikille, pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne. Nähdään keikoilla!

-Ville

15.-29.4.2007 SOVITUSTREENEJÄ JA VAPUNVIETTOA

Sunnuntai 15.4.
Rääkkylän koulu, Rääkkylä

Sunnuntaiaamuna heräiltiin varhain, jotta ehdittäisiin ajoissa Rääkkylään pystyttämään äänentoisto ja tsekkaamaan soundit. Lauantaipäivä vierähti mukavasti treenatessa ja uusia biisejä sovitellessa.

Ihastelimme lauantaina myös yhdessä Miihkalin uusia kitarakamoja. Kylläpä nimittäin kuulostaa miehen soitto entistä paremmalta. Miihkali voinee kertoa kamoistaan tarkemmin vaikkapa omalla esittelysivullaan, jahka ehtii. Minä tyydyn toteamaan vain sen, että on hienoa että Miihkali on hankkinut pedaalilautaansa muun muassa Whammy-pedaalin. Epäilen että tulette kuulemaan pedaalia tulevassa tuotannossamme melko taajaan.

Leo tuli hakemaan minut ja meillä yöpyneen Miihkalin sovittuun aikaan. Suuntasimme varastonamme toimivalle autotallille hakemaan loput kamat, ja jatkoimme kahdella autolla Rääkkylää kohti. Matkasimme Leon kanssa samassa autossa, ja kuuntelimme kaseteilta muun muassa Cartherin livekeikkaa vuodelta 1998. Samalla keksimme mahtavia musiikillisia suunnitelmia.

Saavuimme Rääkkylään täsmälleen aikataulun mukaisesti, mutta järjestäjä oli jostain syystä unohtanut sovitun ajan. Lopulta saimme kuitenkin ongittua Rääkkylän koulun talonmiehen numeron, joka lupasi ystävällisesti tulla päästämään meidät sisälle.

Kamat pystyyn nopeahkosti, ja sitten ihmettelemään elämää kauniiseen kevätilmaan kahvin ja vastaleivottujen karjalanpiirakoiden merkeissä.

Keikka aloitettiin sovittuun aikaan Merirosvoina maailman -biisillä. Melko iso ja kaikuisa sali vaikeutti kontaktin saamista aika lailla, varsinkin kun suurin osa yleisöstä hengaili ujosti melko kaukana lavasta. Onneksi lavan edustalta löytyi jälleen kourallinen innostunutta porukkaa, joka piti meidänkin intoamme yllä. Lavan läheisyyteen sijoitettu käsityöpiste tosin häiritsi hieman. Koita siinä nyt sitten soittaa maltillisella volyymilla, kun joku vasaroi vieressä antaumuksella.

Kaikki meni kuitenkin varsin hyvin, ja ehdimme käydä Miihkalin kanssa testaamassa paikalla olleen pomppulinnankin keikan aikana.

Aurinkoisen sunnuntaipäivän selkeä huippuhetki osui hetkeen, kun palasimme keikalta Joensuuhun ja poikkesimme juna-asemalle ostamaan Miihkalille matkalipun. Sattui nimittäin niin, että paikallinen artisti "Speedy" Siltanen oli juna-aseman lipputoimistossa yllätyskeikalla. Kuuntelimme muutaman biisin kahden lipunmyyjän kanssa, totesimme että pohjoiskarjalaisen populaarikulttuurin edustajien täytyy pitää yhtä, ja lahjoitimme Speedylle Hullut Hattuset -paidan.

Lauantai 28.4.
Utran vanha puukoulu, Joensuu

Utran puukoululla olimme soittamassa viimeksi kaksi vuotta sitten. Kyseinen keikka oli merkkitapaus, sillä se oli uramme sadas keikka. Nytkin kohdalle sattui eräänlainen merkkipäivä, sillä Hattulammen juhlapäivä -levyn julkaisusta tuli kuluneeksi Utran keikkapäivänä tarkalleen vuosi.

Otimme Miihkalin kanssa keikkapäivälle sporttisen alun, sillä kävimme heti aamutuimaan herättyämme juoksemassa reilun puolen tunnin lenkin raikkaassa kevätsäässä. Hullut Hattuset - Suomen tervehenkisin bändi!

Aamulenkin jälkeen oli aika suunnata Hattu-mobiilin nokka kohti Utran vanhaa puukoulua. Kuten on ehkä aiemminkin tullut todettua, vanhoissa puurakennuksissa on miltei poikkeuksetta tunnelma kohdallaan. Niin myös nyt.

Virittelimme äänentoiston paikalleen ja totesimme kuulostavamme hyvälle. Paikka oli juuri sopivan pieni ja intiimi, eikä äänenvoimakkuutta ollut syytä pitää valtaisan suurena.

Alustavan biisilistan kasaamisen jälkeen aloitimme settimme Mustikkasoppatehtaalla. Heti alusta asti tuntui siltä, että yleisö viihtyi hienosti. Muutamissa biiseissä onnistuimme yllättämään itsemmekin, kun draamalliset osiot lähtivät elämään jälleen kerran omaa elämäänsä.

Vuorovaikutus yleisön kanssa oli kohdallaan. Keikassa yhdistyi jotenkin hienosti yhtenäisenä jatkunut intensiteetti sekä leppoisa tunnelma.

Hyvistä keikoista jää aina jollain tapaa sanattomaksi. Utrassa oli mainio keikka ja hieno vastaanotto, kiitos siitä paikalla olleelle yleisölle sekä järjestäjille. Kiitos myös keikanjälkeistarjoiluista: sima ja munkit olivat herkullisia!

Sunnuntai 29.4.
Intersport-liikuntakeskus, Joensuu

Sunnuntaiaamu valkeni kirpeänä ja elämänmakuisena noin puoli kahdeksan aikoihin. Kitara kainaloon ja hakemaan Leoa autolla. Intersport-liikuntakeskuksella olimme jälleen ajoissa paikalla. Alamme selvästi parantamaan tapojamme myöhästelyn suhteen!

Nopea soundcheck Reinoaudion mukavien äänimiesten kanssa, ja odottelemaan keikkaa kabinettitilan puolelle. Samalla kauppasimme joitakin kappaleita uunituoreita rintanappejamme. Ne ovat muuten huikean hienoja!

Keikka alkoi ajallaan, puoli yhdeltätoista. Vastassa olivat jälleen samat haasteet kuin viimekin kerralla, eli kaikuisa ja iso sali. Teimme kuitenkin parhaamme, ja eturiviin kasautunut yleisö vaikutti pitävän keikasta. Mika esitti hienoja hevimiehen otteita ampuessaan paukkuserpentiinejä bassonsa kaulasta käsin.

Keikka päätettiin Juice Leskiseltä lainaamaamme Aurinko on typerä -biisiin. Sen jälkeen suuntasimme syömään tukevasti, jonka jälkeen pidimme noin neljän tunnin treenit uuden materiaalin kanssa. Mukavasti vierähtäneen viikonlopun jälkeen oli aika siirtyä vapunviettoon.

Seuraavan kerran Hattuset nähdään keikoilla kesällä. Keikkapäivät ja -paikkakunnat voi tarkastaa keikkakalenterista. Hyvää kesän odotusta kaikille!

-Ville

23.-25.2.2007 KEIKKAVUODEN AVAUS

Perjantai 23.2.
Horsmanahon koulu, Polvijärvi

Helmikuun loppupuolella oli aika avata Hattusten keikkavuosi - tammikuu oli päätetty edellisvuoden puolella rauhoittaa Hattus-leirissä keikattomaksi kuukaudeksi.

Torstaina pidimme intensiiviset treenit, ja soitimme läpi suurin piirtein koko tuotantomme. Hyvin ovat biisit lihasmuistissa, sillä soitto kulki vallan mainiosti, vaikka emme olleet soittaneet kimpassa noin puoleentoista kuukauteen. Miihkalilla oli torstaina synttärit, joita juhlistettiin kääretortun voimin.

Perjantaiaamuna lähdettiin Polvijärveä kohti kahdella autolla, joista toiseen menivät Leo, Miihkali ja äänentoistolaitteisto ja toiseen minä, Mika ja soittopelit. Mikan ajaessa kertailin pelkääjän paikalla samana päivänä olleeseen tenttiin.

Horsmanahon koululle saavuttiin miltei aikataulun mukaisesti. Pienien aikataulullisten lipsauksiemme takia keikka täytyikin aloittaa heti nopean soundcheckin jälkeen. Alussa ainakin itsestä tuntui siltä, että oli vähän käynnistymisvaikeuksia, mutta lopulta homma lähti rullaamaan. Useilta aiemmilta keikoiltammekin tuttu poika oli sattumoisin yleisön joukossa, ja sai hymyn huulillemme laulamalla lähes kaikki biisit alusta loppuun mukana. Täysillä, tietenkin.

Keikka meni muutenkin kohtalaisen hyvin, ja yllätyksiäkin nähtiin. Keikka paketoitiin lämpimiin tunnelmiin, kun yleisö lauloi ylimääräisten numeroiden jälkeen pyynnöstämme onnittelulaulun Miihkalille eilisten synttäreiden johdosta. Keikan jälkeen pikaroudaus, ja takaisin Joensuuhun, kukin omien tehtäviensä pariin. Illalla osa meistä suunnisti vielä katsomaan Maanakan konserttia Ahjoon.

Lauantai 24.2.
Konservatorion sali, Joensuu

Lauantain keikka oli konservatorion salissa. Keikkamme oli osa Hippa-kansanmusiikkifestivaalia, joka oli levittäytynyt viikonlopun ajaksi ympäri kaupunkia.

Erittäin mukava äänimies otti yhteyttä jo alkuviikosta, kyseli lavakartat ja muut asiat kuntoon. Sovimme myös soundcheck-ajan. Tulee aina hyvä fiilis, kun tuollaiset asiat kysellään järjestäjän puolesta jo hyvissä ajoin. Sen takia tuntuikin todella häpeälliseltä, että me itse olimme roimasti myöhässä sovitusta soundcheck-ajasta. Keljutti todella paljon, että useampi ihminen oli meidän takiamme sovittuun aikaan paikalla, kun me itse olimme vielä haalimassa kamojamme kasaan.

Myöhästymisemme takia meille ei riittänyt lainkaan aikaa soundcheckiin, mikä oli meille täysin oikea rangaistus. Menimme odottelemaan keikkaa kahvilaan, jossa Leo (joka lienee meistä kaikkein täsmällisin) ilmoitti rangaistuksen, joka seuraisi siitä jos joku myöhästyy seuraavana päivänä. Rangaistus oli niin julma ja täydellisen epäoikeudenmukainen, että siihen suostuttiin mukisematta.

Hivuttauduimme hiljalleen keikkapaikalle, jossa toinen esiintyjä (Hupsis!) oli jo aloittanut oman show’nsa. Oli muuten jokseenkin yllättävä kokoonpano: tanssikoreografi Sanna Montoa komppasivat Zen Cafén rumpali Pete Parkkonen ja Waltarin kitaristi Jari Lehtinen. Kun mainitsin asiasta Leolle, mies innostui täysin luullessaan löytävänsä lavalta Roope Latvalan. Pettymys oli valtaisa, kun kerroin Leolle ettei Latvala ole soittanut Waltarissa vuosiin.

Siirryimme Hupsis!-ryhmän esityksen loppupuolella lavan välittömään läheisyyteen, sillä keikkamme oli tarkoitus alkaa heti heidän lopetettuaan. Yleisön vielä aplodeeratessa edelliselle ryhmälle kannoimme omat laitteemme lavalle, ja pystytimme ne todennäköisesti ennätysajassa. Nopea linjojen tarkastus, ja keikka käyntiin.

Keikka aloitettiin Nenänkaivelujatsilla, koska arvelimme jazz-musiikin olevan konservatorion kaltaisessa ympäristössä hyvä pelinavaus. Miihkali yritti lainata biisin väliosassa silmälaseja eräältä kulttuuritoimittajalta, mutta tämä kieltäytyi jyrkästi.

Oma settimme oli sovittu tarkoituksella hieman normaalia lyhyemmäksi, sillä oletuksena oli että jo yhden konsertin kuunnelleiden lasten keskittyminen saattaisi joutua muuten vähän koetukselle. Keikan aikana tällaisia vaivoja ei kyllä havaittu, vaan kaikki rullasi hyvin. Iso lava ja konserttisalimainen ympäristö tietysti vaikeutti hiukan intiimin kosketuksen saamista, mutta langaton mikki auttoi onneksi vähän.

Keikka päättyi Hattulammen juhlapäivä -biisiin, jonka jälkeen nopea kamojen kasaus, josta kaikki lähtivät omille teilleen: kuka lentopallo-otteluun, kuka 50-vuotispäiville. Iltayhdeksältä kävimme kimpassa viemässä kamat seuraavan päivän keikkapaikalle, teimme soundcheckin ja vetäydyimme yöpuulle.

Sunnuntai 25.2.
Intersport-liikuntakeskus, Joensuu

Sunnuntaiaamuna jännitti tosi paljon, josko joku sattuisi vahingossa myöhästymään, ja Leon rangaistus pitäisi ottaa käyttöön. Itse lähdin hyvissä ajoin liikkeelle, jotta olisin ajoissa Mikan luona, josta sovimme lähtevämme. Onneksi kaikki muutkin olivat ajastaneet herätyskellonsa oikein, ja rangaistus jäi toteutumatta.

Keikkapaikka oli tuttu jo viime vuoden lopulta, jolloin soitimme omilla äänentoistokamoillamme salissa, joka ei varsinaisesti ole suunniteltu konserttikäyttöön. Nyt paikalla olivat onneksi Reinoaudion alan miehet. Ison salin kaikuisuudelle hekään eivät tietysti voineet mitään, meidän täytyi vain toivoa että yleisö tulisi lähelle bändiä.

Keikan alussa (joka muuten alkoi tarkalleen aikataulun mukaisesti) huomasimme, että yleisö oli asettautunut toivomallamme tavalla lavan lähelle. Aloitimme keikan Hattulammen juhlapäivällä, josta siirryttiin sulavasti merirosvotunnelmiin.

Olin huomannut jo aiemmin käydessäni virittämässä kitarani, että paikalle oli tuotu valtaisa pomppulinna. Pettymys oli valtaisa, kun huomasin ekan biisin aikana, että sitä alettiin purkaa. Yritin vedota pomppulinnan tyhjentäjiin välispiikissä, mutta ei auttanut.

Keikka meni hyvin, ja se olikin viikonlopun vedoista ehkä tunnelmaltaan kaikkein ehein, vaikka keikkaympäristö taisi olla kaikkein levottomin. Intoudumme soittamaan vähän ennakoitua pidemmän setin. Varsinaisten encoreiden jälkeen yksi ihminen yleisön joukossa taputti vielä, joten kävimme esittämässä hänelle yksityisesti yhden biisin ilman säestystä. Oiva päätös viikonlopulle, jonka jälkeen oli aika vetäytyä kotiin lepäilemään. Nähdään seuraavan kerran keikoilla huhtikuussa!

-Ville