Hullut Hattuset

Hullut Hattuset Facebookissa

Hullujen Hattusten päiväkirjamerkintöjä

Vuosi: 2011 2009 2008 2007 2006 2005 2004 

31.12.2008 MIETTEITÄ KULUNEESTA VUODESTA

Niin on taas vuosi pian pulkassa. Vuosi vuodelta ne nopeammin kulkevat. Jännää että Taivaanrannan maalarien julkaisustakin tulee kuluneeksi jo yli vuosi.

Tämä vuosi on vierähtänyt Hattus-piireissä pääasiassa keikkojen merkeissä. Vuoden 2007 lopussa palaveria pitäessämme totesimme, että uuden levyn jälkeen on hyvä vähän hengähtää uuden materiaalin tekemisestä ja keskittyä pelkkiin keikkoihin.

Kaikilla on myös ollut tänä vuonna sen verran muita kiireitä Hattusten ulkopuolella, ettei uusien biisien työstämiseen juuri aikaa olisi ollutkaan. Esimerkiksi Miihkalia on opintojensa lisäksi työllistänyt Komediateatteri Areenan esitys, jossa Miihkali on ollut banjonsoittajana. Kuulemma varsin hyvä kokemus.

Oma kevääni vierähti opintojen päätökseen viemisen parissa, ja heti sen jälkeen toisen yhtyeeni levyn tekemisessä ja sen julkaisemisessa. Huisketta on siis riittänyt itse kullakin.

Kiireeseen voisi vedota myös siinä, että näitä kotisivuja on päivitetty kuluneena vuonna hävettävän laiskaan tahtiin. Tehdäänpä nyt sitten julkinen uudenvuodenlupaus koko bändin kesken ja luvataan päivittää sivuja vuonna 2009 aktiivisemmin.

Ensi vuoden puolelle on suunnitelmissa keikkailun lisäksi alkaa myös pykätä hiljalleen kasaan uusia lauluja. Minkäänlaisia aikatauluja ei olla vielä sovittu, joten edes alustavasta julkaisuajankohdasta on turha puhua. Edetään rauhallisesti.

Kun nyt kerran tänä vuonna päiväkirjan päivittäminenkin on ollut aika laiskaa, niin listaan tähän lopuksi vielä joitain muistoja, jotka ovat mielestäni olleet kohokohtia kuluneen vuoden varrelta. Kiitokset yhtyetovereille kuluneesta vuodesta, sekä kiitokset kaikille keikoilla käyneille! Viettäkää rauhallinen vuodenvaihde ja pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne, ensi vuonna nähdään taas!

Vuoden 2008 kohokohdat

Suomen suven avaus: Esiinnyimme toukokuun lopussa Joensuun Laulurinteellä järjestetyn Suomen suven avauksen vierailevana tähtenä. Esitimme Taivaanrannan maalarit -biisin sotilassoittokunnan sekä kuusituhatpäisen lapsikuoron kanssa noin kymmenentuhannen hengen yleisölle. Omalla kohdallani tapaus tuntui erityisen hienolta vielä siksi, että olin samana päivänä käynyt tekemässä yliopistolla kypsyysnäytteen gradustani ja hoitanut samalla viimeisen opiskeluihin liittyvän asian alta pois. Olin siis itsekin juhlistamassa koulun päättymistä tuhansien peruskoululaisten tavoin.

Kesäinen viikonloppu Tampereella: Tein vuoden 2007 loppupuolella itsenäisen päätöksen lastenkulttuuriyhdistyksemme puolesta. Hankin yhdistyksen nimissä neljä lippua Iron Maidenin heinäkuiselle Tampereen keikalle, eikä kukaan hankintaani kyllä moittinut. Saimme mukavasti satutettua samalle viikonlopulle kaksi keikkaakin Tampereen suuntaan, eli reissussa yhdistyi kivasti sekä työ että huvi (niinhän toki soittohommissa noin yleisemminkin). Torstaina soitimme Längelmäellä ja ajoimme Leon äidin mökille Toijalaan saunomaan ja yöpymään. Perjantaina soitimme keikan Toijalan kellariteatterilla, ajoimme Tampereelle yöksi, ja lauantaina sitten todistimme yhdessä Rautaneidon ylivertaisuutta. Mahtava kesäinen reissu.

Senaatintorin keikka: Esiinnyimme kesäkuussa melko juhlavalla paikalla keskellä Helsingin Senaatintoria, Tuomiokirkon vastapäätä. Kyseessä oli Pohjois-Karjalan maakuntavierailu, jossa me olimme osaltamme antamassa näytteitä paikallisesta lastenkulttuurista. Lauantaina aamutuimaan isolla lavalla soitetusta keikasta jäi hyvä mieli. Reissu oli muutenkin mainio: alkumatkasta pidimme yhteisbussikuljetuksessa tiukan bändipeliturnauksen Folkswagenin Suonnan ja Joonaksen kanssa. Leon kanssa Stellan keikkabussissa taitettu paluumatka oli puolestaan vähintään yhtä hauska.

3.2.-9.3.2008 ROKKAILUA YMPÄRI SUOMEN

Sunnuntai 3.2.
Laskiaisrieha, Suonenjoki

Eräänä myrskyisenä yönä...vielä mitä, päivähän oli säteilevä. Aamuvarhain rokkireiskat Mika ja Ville änkeytyivät autooni (My Toyota is fantastic), ja suunnattiin pakkaamaan koko musiikillinen arsenaali tilaihmeeseen.

Aikainen lintu madon nappaa, vielä kun oli linnuntie varmistettu edellisenä iltana nettimaailmasta, niin kylläpä kelpasi ajella. Mukavan matkan jälkeen saavuimme maatilalle, jossa meidät ohjattiin esiintymispaikkaan.

Pystytimme laitteiston samalla kun ohjeistimme erään järjestävän osapuolen henkilöä, minkälainen mies junalta pitäisi hakea. Herra oli hieman kummissaan, kun sanoin: "ota hihasta kiinni heti kun näät linkkaavan partapotson". Miihkali oli nääs edellisenä iltana irroittanut varpaankynnen ilmavalla voltilla.

Keikka päästiin kuitenkin avaamaan kello 14 yllättävän hyvissä tunnelmissa. Itseäni vaivasi karmea flunssa, ja ääni katosi ekan biisin kohdilla. Tulee orpo olo kun ei terssilaulu löydy. Ilokseni muistin että encorebiisi on Poksutuhnu, aika rouhealla soundilla lähti.

Meininki oli siis hieman hapuilevaa, mutta maaliin päästiin. Keikan jälkeen kitarasankarit pääsivät hernesopalle ja pullakahville, Mikan kanssa aterioitiin jo aiemmin. Kotimatkalle lähdettiin tutuissa olosuhteissa. Lunta tuli vaakasuoraan vastaan ja liukasta oli. Miihkali jäi vielä hetkeksi ratsastelemaan ennen poistumistaan juna-asemalle.

Torstai 21.2.
Kuusankosken teatteri, Kuusankoski

Taas oltiin kukonlaulun aikaan matkassa. Ja mikäs oli ollessa, kun Vilderin kanssa oli käyty vähän ostoksilla edellisenä iltana. Uutuuden kiiltävä pumpputermari täynnä kermakahvia ja Stam1nan uutta stereoissa.

Matkalla eräs autoilija hämmensi pääni erikoisilla kaistasekoiluilla sillä seurauksella, että luulin keikan olevan Lappeenrannassa. Kun virheeni huomattiin ja asiasta äänestettiin (1-3, Leo vastaan Ville, Mika ja kartta) käänsin takin ja auton keulan kohti etelää. Miihkalille soitettiin matkalta, hän oli Kouvolan asemalla odottelemassa. Kerrottiin pienestä myöhästymisestä, ja kehotettiin saapumaan taksilla Kuusankosken teatterille.

Kun paikalle päästiin oli elämys hieno. Mahtava nouseva puolikaarikatsomo ja mikit valmiina. Eka keikka oli suunnattu lähinnä päiväkodeille. Meininki oli katossa heti alusta lähtien. Biisit kulki, yleisö mukana, kaikilla mahtava meno, kaikki terveenä. Ei voinut kuin todeta että paras keikka mitä akustisesti on vedetty.

Keikan jälkeen mentiin perinteiseen tyyliin syömään hyvin. sitten pieni tauko ja uusi veto. Toinen keikka oli avoin konsertti, ja edelleen huippumeno jatkui. Rekvisiittaa lainattiin talon puolesta, ja miksipä olisi jätetty käyttämättä elämämme tilaisuus. Varastosta nimittäin löytyi muun muassa kirahvi, joka oli tehty biisimme inspiroimana.

Oli mukava lähteä kotimatkalle kun kaikki oli niin toimivaa. Upeat puitteet, mukava henkilökunta, mukava bändi. Kotimatkalle lähdettiin tutuissa olosuhteissa. Lunta tuli vaakasuoraan vastaan ja liukasta oli. Onneksi Mika auttoi välillä väsynyttä kuljettajaa. Perillä oltiin lähempänä puoltayötä. Miehistö pikaunille ennen seuraavan aamun sekoiluja.

Perjantai 22.2.
Onttolan koulu, Kontiolahti

Miihkalin synttäriaamuna menimme onttolaan kahdella autolla, jottei Miihkalille varaamamme yllätys paljastuisi. Olisi siinä ollut majureilla ihmettelemistä, kun 4 hattupäistä sivaria kantaa rokkailulaitteistoa armeijan tiloihin.

Taas kasailtiin niin että ei olisi kiirettä tullut, mutta aina se vaan aamulla tulee, vaikka miten ajoissa olisi. Kuusankoskella hyväksi todettu setti lähti vyörymään, ja tuntui mukavasti uppoavan.


Tässä kudotaan kaulaliinaa kirahville.

Päätettiin kuitenkin ottaa Hattulammen juhlapäivä viimeiseksi biisiksi. Kun juhlapäivän pilaaja, ammattikalastaja Kimmo Sivonen saapui paikalle uhkaavan nelitahtimoottorinsa kera, oli aika paeta.

Eteisessä oli odottamassa kakku päivänsankarille. Myös yleisö yhtyi onnittelulauluun, jolla karkoitettiin moottoriturpa Jaatinen, jonka tilalle tuli hämmentynyt ja liikuttunut partajehu. Onnistunut keikka ja yllätys siis.


Kakkuyllätys synttärisankarille.

Villen kanssa käytiin vielä keikan jälkeen paikallisessa wokkailupaikassa täyttämässä mahaa, sekä hauskuuttamassa itseämme ja sitten olikin aika hengähtää.

En aivan tarkkaan muistanut miksi lauantaiksi oli jätetty keikoista välipäivä, ja hieman sitä aamulla ihmettelin, kunnes sain tekstiviestin työpaikalta: "Ootko töihin tulossa?". Unohdin sitten työlauantain, jonne myöhästyneenä kipusin.

Sunnuntai 24.2.
Kontion koulu, Kuhmo

Oli vuorossa matka Kuhmoon. Musiikilliset erimielisyydet olivat kärjistyneet jo siihen pisteeseen, että päätettiin ottaa kaksi autoa käyttöön. Hevimiehet toiseen ja Reggae-haisulit toiseen. Ei vaineskaan, oikeasti tilaa autoista söi mukaan otettu oma äänentoistolaitteisto. Matka meni rattoisasti.


"Se on niin haurasta / satasen vauhdissa", miettii Leo.

Paikalle tultiin hyvissä ajoin. Suureksi iloksemme saimme kuulla ettei sali tule jäämään tyhjäksi. Nimittäin aikamme suurin kunnia-Hattunen Nuutti oli tuomassa puolta sukua yksityiskoneella paikalle. Tieto osoittautui oikeaksi, ja sainpa ennen keikkaa nimmarinkin Nuutilta.


Ville on hukannut kitaransa, onneksi Leo auttaa.


Rokkailua Kuhmossa.

Keikka leivottiin pakettiin erittäin hauskoissa (välillä liiankin) tunnelmissa. On mukavaa huomata että uusi linjamme alkaa toimia. Keikan jälkeen tapahtui Hattus-leirin erikoisin tapaus sitten ekan levyn nauhoitusten (Silloin Kähkös-Jarmo asetti pierukiellon studiollaan). Saimme illalliskutsun naisseurueeseen! Siitäkös kokkikin sotki soppansa uudelleen, ja unohti paistaa Miihkalin pihvin loppuun asti. Kaikkea sitä käykin.

Ruokailu kesti sen verran että jouduttiin antautumaan ajatukselle ettei Jack Bauer ole enää maisemissa kun kotiin päästään. Kotimatkalle lähdettiin tutuissa olosuhteissa. Lunta tuli vaakasuoraan vastaan ja liukasta oli. Mutta mainio viikonloppurysäys. Elelkää iisisti.

-Leo

Sunnuntai 9.3.
Savonlinnasali, Savonlinna

Maaliskuinen sunnuntaiaamu valkeni kuulaana. Herätyskello soi seitsemän jälkeen herättäen sekä minut että Miihkalin lukaalistani. Kitarat kainaloon ja alakertaan odottelemaan Leon ohjastamaa Hattu-mobiilia. Lauantai-ilta oli vierähtänyt tehokkaiden bänditreenien parissa, ja tuntuma oli hyvä.

Leo tuli tapojensa mukaisesti täsmällisesti. Noukimme kyytiin saman kadun varrella asuvan Mikan ja suuntasimme kohti Savonlinnaa.

Leo kertoikin aiemmassa päiväkirjassaan yhteisestä neronleimauksestamme. Ostimme nimittäin bändin käyttöön kahden litran pumpputermoksen. Taloudellisina miehinä totesimme, että ei tarvita kovinkaan montaa keikkareissua kun sijoitus maksaa itsensä takaisin. Huoltoasemillahan kahvi on nimittäin poikkeuksetta kallista ja usein myös pahaa.

Samalla keksintö mahdollistaa sen, että aamiaisen voi nauttia autossa. Ja kun ei tarvitse syödä aamiaista kotona, säästää varhaisissa herätyksissä merkittävästi aikaa ja voi nukkua vähän pidempään. Kaikin puolin nerokas ratkaisu.

Matka Savonlinnaan meni kahvin, karjalanpiirakoiden ja hyvän musiikin (auto-dj:nä allekirjoittanut) merkeissä. Perille löydettiin ilman yhtään väärää käännöstä ja tarkalleen aikataulun mukaisesti. Joskus osaamisemme yllättää meidät itsemmekin.

Savonlinnasalin oma henkilökunta oli meitä vastassa ja rumpumikityksetkin oli jo kasailtu valmiiksi. Mukavaksi ja ammattitaitoiseksi osoittautuneen miksaajan kanssa soundcheck meni mainiosti. Oli myös mukavaa, että olimme varanneet siihen riittävästi aikaa, saimme viilattua pienetkin asiat kuntoon rauhassa. Iso, konserttisalityyppinen keikkapaikka asettaa bändillemme kuitenkin omat haasteensa.

Tilavaan takahuoneeseen oli varattu meille hedelmiä, mehua ja muita herkkuja. Kyllä kelpasi odotella rokkailuvuoroa. Levymyyntipisteen ehti pystyttää myös rauhassa.


Mika ja Miihkali valmistautuvat keikkaan.

Keikka alkoi sovittuun aikaan Urheiluhullu Hattunen -biisin merkeissä. Vaikka yleisö istuikin salin puolella melko kaukana meistä, onnistuimme saamaan ihmisiin kontaktia jo alkukeikasta lähtien. Iso sali puolestaan innoitti juoksentelemaan lavalla entistä enemmän. Alkuvuoden keikoilla on saanut ilolla huomata, että Miihkali on taas palannut lyhyen tauon jälkeen riehujaporukoihin isolla meiningillä: turha varovaisuus akustisen kitaran varressa on kaikonnut.

Keikka rullasi eteenpäin hyväksi todetun setin voimin, pienillä muutoksilla toki. Henkilökohtaisia suosikkihetkiäni keikassa oli Leon esittelemä "Hota hota -erikoisliike". Bändikaverini ovat turbomiehiä, minkä sille voi.

Paljon hyviä hetkiä sisältänyt keikka päättyi riemukkaasti encorena esitetyn Poksutuhnun myötä. Ihmiset tuntuivat pitävän kovasti kuulemastaan ja näkemästään, levymyyntipisteelläkin kävi varsin mukava kuhina keikan jälkeen.

Kamat pakkailtuamme suuntasimme vielä syömään ja keskustelemaan viisaista aiheista konserttisalin pihapiirissä sijainneen hotellin ravintolaan. Erittäin mukavaa oli, kuten näillä alkuvuoden keikoilla muutoinkin. Nähdään taas, pitäkäähän pipot päässä vielä viimeisten pakkaskelien ajan, sen jälkeen vaihdetaan porukalla baskereihin!

-Ville