Hullut Hattuset

Hullut Hattuset Facebookissa

Hullujen Hattusten päiväkirjamerkintöjä

Vuosi: 2011 2009 2008 2007 2006 2005 2004 

20.12.2009 VUOSIKYMMENEN VIIMEINEN HATTUS-KEIKKA

Hullujen Hattusten vuosikymmen laitettiin nippuun Karjalantalon kellarin keikalla joulukuun loppupuolella. Samalla yhtye vetäytyi vähintään vuoden 2010 kestävälle keikkatauolle Miihkalin lähtiessä Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Mika puolestaan soitti kuluneella keikalla viimeistä kertaa Hattusten riveissä hänen ja yhtyeen muiden jäsenten teiden erotessa yhteisymmärryksessä.

Tavallista tunteikkaammalla keikalla koettiin monia hienoja hetkiä, ja soitettiin myöskin kohtalaisen pitkä keikka. Yhtyeellä oli ilo saada mukaan myös vierailijoita: harmonikansoittaja Aki Hietala vieraili Hattukauppiaan tyttäressä, Cane Vuorjoki puolestaan soitti slidekitaraa Taivaanrannan maalareissa. Kyseiset herrathan ovat soittaneet myös samaisten kappaleiden levyversioissa. Vanhojen, harvemmin soitettujen kappaleiden lisäksi setissä kuultiin myös pari vielä julkaisematonta kappaletta.

Kaikin puolin keikka oli paras välitilinpäätös mitä kuvitella saattaa. Yhtye kiittää vierailijoita, keikan miksannutta ja äänittänyttä Pekkaa ja kaikkia muita apumiehenä tai -naisena olleita. Kiitokset lisäksi kaikille teille jotka olette vuosien varrella keikoillamme käyneet ja levyjämme hankkineet. Toivottavasti näemme pian, viettäkää hieno vuosi 2010!

rakkaudella,

Hullut Hattuset

Kuvia Karjalantalon kellarin keikalta 20.12.2009:


Kamojen pystytystä.
(Kuva: Pekka Kupiainen)


Aamusta asti liikkeellä ollut orkesteri nauttii välipalaa ennen keikkaa.
(Kuva: Pekka Kupiainen)


Kellarilla oli näytteillä Hattus-valokuvia vuosien varrelta.
(Kuva: Pekka Kupiainen)


Perinteeksi muodostunut halirinki ennen keikkaa.
Tämän jälkeen kuuluu toivottaa yhtyetovereille hyvää keikkaa sanomalla "gudskiks".

(Kuva: Pekka Kupiainen)


Keikka alkoi Poksutuhnulla ja villillä tanssilla.
(Kuva: Matti Karttunen)


Miihkalin vasen käsi on liian nopea kameralle.
(Kuva: Matti Karttunen)


Ville laulaa.
(Kuva: Matti Karttunen)


Leo keskittyy.
(Kuva: Matti Karttunen)


Mika rokkailee.
(Kuva: Matti Karttunen)


Kiitos!
(Kuva: Matti Karttunen)

1.1.-30.7.2009 MUISTIKUVIA KULUNEESTA VUODESTA

Niin se aika vierii. Joulukuussa tuli kirjoitettua viimeksi ja luvattua, että tänä vuonna kotisivuja aletaan päivittää säännöllisemmin. Hyvistä aikeista huolimatta homma on jäänyt unholaan, ja eipä sivuille ole tämän vuoden aikana keikkapäivitysten lisäksi uutta sisältöä tullut.

Tehdäänpä siihen muutos nyt. Istuskelen tällä hetkellä kotisohvalla kannettava tietokone sylissäni ja vieressä muumimuki täynnä kahvia. Tulevana sunnuntaina aloitamme uuden levyn konkreettisen työstämisen demoäänitysten merkeissä. Kerrataan siis tässä vaiheessa lyhyehkösti mitä tänä vuonna on ehtinyt tapahtua.

Tammikuu:

Vuoden alut ovat olleet poikkeuksetta hiljaista aikaa keikkarintamalla. Tämä vuosi ei tehnyt poikkeusta. Teimme kuitenkin tammikuun loppupuolella yhden keikan, joka toteutettiin Joensuun Popmuusikot ry:n meille edellisvuoden lopussa lahjoittamilla joulukorttirahoilla. Soitimme Honkalampi-keskuksen koululla innostuneelle yleisölle. Aloittelimme myös vuotta pitämällä treeniviikonlopun, jossa sovitimme uudestaan paria vanhaa kappaletta keikkakuntoon.


Treeniviikonlopun tunnelmia, Leo testailee millaista elämä olisi basistina.

Helmikuu:

Helmikuun puoliväliin osuivat Hattusten tähän mennessä pohjoisimmat keikat, kun suuntasimme Raaheen. Itse olin palannut samaisen viikon alussa toisen yhtyeeni risteilykeikalta, ja tulin paikan päälle muutaman Tampereella vietetyn lepopäivän jälkeen junalla, johon sain matkaseuraa Miihkalista.

Raahessa vietimme kaksi yötä. Tulimme paikan päälle keikkaa edeltävänä iltana, koska ensimmäinen keikka alkoi jo varhain aamulla. Päivän aikana meillä oli kolme keikkaa samassa paikassa. Keikkojen välissä ei siis tarvinnut hötkyillä minnekään, vaan ehti katsastaa Raahen keskustaa ja nukkua päiväunet hotellilla.

Kaupunkikierroksen aikana satuimme kävelykadun varrella sijaitsevaan hattukauppaan, joka oli usean vuosikymmenen toiminnan jälkeen lopettelemassa toimintaansa. Hengailimme kaupassa noin puoli tuntia rupatellen mukavan kauppiaan kanssa, ja valikoimme mukaamme hienoja, käsintehtyjä hattuja. Itse muun muassa ostin hienon ruskean samettihatun, jota olenkin sittemmin käyttänyt kaikilla tämän vuoden keikoilla.

Kaikki keikat menivät oikein hyvin. Esiinnyimme aamupäivästä ensin päiväkoti-ikäisille, sitten koululaisille ja loppuillasta oli vielä avoin keikka. Järjestäjät olivat mukavia ja muutenkin päivä jätti mukavan olon. Viimeisen keikan jälkeen hotellille saunomaan ja seuraavana aamuna koko porukalla Joensuuta päin. Miihkalin hiihtolomaviikko mahdollisti sen, että saatoimme pitää viikolla muutamat treenit. Miihkalin kanssa saimme samaisella viikolla nauhoitettua myös punk-bändimme levyn.

Helmikuun lopussa suuntasimme Helsinkiin, jossa odotti kuluneen vuoden täysin keikkaputki: neljän päivän aikana yhdeksän keikkaa. Helmikuun viimeiselle päivälle sattui saman päivän ajalle esiintyminen Espoon modernin taiteen museon näyttelyn avajaisiin sekä kaksi keikkaa Helsingin Malmitalolla. Espoon keikka sujui mainiosti, jonka jälkeen roudasimme pikaisesti soittokamat ja ajoimme suoraan Malmitalolle, jossa teknikot olivat jo kasanneet äänikamat toiveidemme mukaisesti.

Malmitalo osoittautui mukavan tunnelmalliseksi saliksi. Konserttisalimainen tunnelma toi mukavan intensiteetin ja intiimiyden molemmille keikoille.

Maaliskuu:

Helmikuun lopulla alkanut Helsingin rupeama ulottui siis maaliskuun alkuun asti. Sunnuntaina soitimme vielä toisen keikan Espoon modernin taiteen museolla iltapäivästä. Keikka meni edellispäiväistä Espoon vetoa paremmin, ja yleisöäkin oli paikalla huomattavasti enemmän. Keikan jälkeen menimme Leon kanssa lepäilemään Vantaalle hotelliin, Miihkalilla ja Mikalla oli vielä puuhailtavaa Helsingissä. Kävimme saunassa ja katsoimme telkkarista tulleen Stranger than Fiction -leffan, jonka myötä saattoi vajota unten maille.


Keikalla Taidetalo Pessissä Vantaalla.

Vantaan keikka-aamupäivä sisälsi kaksi keikkaa Lasten taidetalo Pessissä, joka oli mukavantuntuinen keikkapaikka. Kahden keikan jälkeen suuntasimme pikaisesti Itä-Hakkilan koululle, jonka täydessä liikuntasalissa soitimme keikan innostuneelle yleisölle. Päivän päätteeksi kävimme katsomassa Kansallisteatterissa Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan.

Etelän turneen viimeisenä päivänä palasimme sinne mistä sen aloitimmekin, eli Espooseen. Keikkapaikkana oli yksi maan kuuluisimmista konserttisaleista, eli Sellosali. Miljöö oli oletusten mukaisesti erittäin toimiva, ja tekninen henkilökunta sekä mukavaa että ammattitaitoista. Viimeinen keikka tuntui omalta kohdalta hyvin tunnepitoiselta, yhdeksän keikan aikaansaama uupumus teki liikuttuneen mielen.

Huhtikuu:

Maaliskuun viimeisenä päivänä sekä huhtikuun ensimmäisenä päivänä soitimme kahtena päivänä Parkanon seudulla. Keikat olivat mukavia, erityisesti mieleen jäi keikkapaikkan Sampolan nuorisoseurantalo Karviassa: viehättävä puurakennus, jossa päästiin tavoittelemaan lavatanssitunnelmaa ulkona paukkuvasta pakkasesta huolimatta. Kankaanpäässä soitetun keikan jälkeen koukkasimme Tampereen kautta syömään Leon äidin luokse.

Toukokuu:

Toukokuussa keikat sijoittuivat siten, että joka toisella viikolla oli keikka Helsingissä ja joka toisella Joensuussa. Mukavia keikkoja oli, vaikka autossa istumiseen saattaa ajoittain vähän tympääntyäkin. Onneksi seura on mukavaa, ja Leo erinomainen kuski.

Keikat menivät erittäin hyvin. Helsingin Gloriassa nähtiin loppukeikasta niin huimia stagedaivauksia noin metrin korkuiselta lavalta, että oli pakko kehottaa yleisöä pysymään lattian tasolla.


Leo ja Miihkali valmistautuvat ottamaan yleisönsä.


Sovitustreenit käynnissä.

Toukokuun lopussa oli mukava poiketa vanhalla lukiollamme, jossa esitimme ylioppilasjuhlan yllätysnumerona Taivaanrannan maalarit -biisin uusille ylioppilaille. Minua pyydettiin myös pitämään lyhyt puhe ylioppilaille, ja taisin siinä aplodeista päätellen onnistuakin, vaikka jännitti ihan pirusti etukäteen. Koulun yleisen ylioppilasjuhlan jälkeen siirryimme Leon siskon lakkiaisiin, jossa soitimme myös. Päivä oli epäilemättä toukokuun aurinkoisin, ja fiilis mitä parhain.

Kesäkuu:

Toukokuun puolivälissä aloittelimme myös sovitustreenejä uusien biisien tiimoilta, ja jatkoimme harjoituksia kesäkuun puolella. Otimme tavaksi treenata aina viikon kerrallaan siten, että soitamme joka päivä suurin piirtein kuusi-seitsemän tuntia. Treenejä pidettiin pääasiassa Niinivaaralla Leon isän talossa, talonväen ollessa töissä. Treenit sujuivat varsin mainiosti, ja sovitukset löysivät muotojaan.


Treenipäivä kesäkuun alussa. Lämpimällä ilmalla on mukavinta soittaa ulkosalla.

Kesäkuussa oli vain yksi keikka, se soitettiin Tuntuma-festivaaleilla Lohjalla. Sympaattiset pikkufestarit, jossa soitimme mainion keikan. Keikan jälkeen ajoimme takaisin Helsinkiin, josta lähdin itse junalla Seinäjoen Provinssirockiin soittamaan toisen yhtyeeni kanssa.

Heinäkuu:

Tässä kuussa keikkoja on soitettu Nurmeksessa, Pieksämäellä ja Joensuussa. Hyviä keikkoja, joilla on esitetty myös paljon uutta materiaalia. Erityisen hyvä keikka oli Joensuun Taitokorttelin sisäpihalla soittamamme keikka, jonka hienoa tunnelmaa pieni sadekuurokaan ei onnistunut pilaamaan. Mahtava oli myös Popkadun keikka, jossa Miihkali soitti koko setin sähkökitaralla. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo melkein kaksi vuotta. Popkadun keikalla meillä oli mukanamme myös kaksi viittojaksi opiskelevaa neitoa, jotka viittoivat kaikki laulumme.


Keikalla Pieksämäen torilla.

Sovitustreenit ovat edenneet siihen pisteeseen, että levyn runko näyttää aika hyvältä. Kymmenen biisin sovitukset ovat pieniä viilauksia vaille valmiita. Sanoituksia pitää myös vähän hinkata ainakin parista kappaleesta.

Fiilis tulevan levyn suhteen on hyvä. Uudet kappaleet tuntuvat oikeanlaisilta. Demojen äänittämisen jälkeen vielä täsmennämme alustavia levyn äänitys- ja julkaisuaikatauluja. Jos kaikki menee hyvin, niin uutta Hattus-äänitettä pääsee kuuntelemaan vielä tämän vuoden puolella. Toivotaan parasta.

Siinä kaikki kuulumiset tältä erää, yritän kirjoitella lisää lähiaikoina, ettei taas pääsisi unohtumaan puoleksi vuodeksi tämä. Voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä!

-Ville